Varastokertomuksia: Jalkapallon ja politiikan kohtaamisia – Martti Ahtisaari FC Oulun pelipaidassa

Kokoelmatyössä tulee toisinaan vastaan esineitä, jotka jäävät mieleen. Yksi sellainen nousi esiin tutkaillessani jalkapallopaitakokoelmaamme Jalkapallomuseon uutta näyttelyä varten viime vuonna. Varastolaatikosta paljastui punakeltainen pystyraitapaita, jonka rinnusta täytti valtava karikatyyri Martti Ahtisaaresta yläpuolellaan ytimekäs teksti MARA. Logo kertoi seuran olleen FC Oulu. Selkäpuolelta löytyi numero 94.

Liikeyritysten logojen täyttämät suomalaiset pelipaidat eivät todellakaan ole harvinaisia – kuten kaikki kotimaista jalkapalloa seuranneet tietävät – mutta yhtäkään poliittista mainosta en pelivarusteissa ollut nähnyt. Tänä päivänä sellaisen kieltävät säännötkin. Palloliiton jalkapallosääntöjen mukaan pakollisessa perusvarustuksessa ei saa olla ”mitään poliittista, uskonnollista tai henkilökohtaista viestiä.” Säännöt perustuvat IFAB:n (International Football Association Board) linjaukseen, joten se koskee kaikkia FIFA:n jäsenmaita. Sille on sukua myös vuonna 2003 vahvistettu sääntökohta, jossa esimerkiksi maalituuletuksen aikana paitansa pois ottavaa pelaajaa muistetaan keltaisella kortilla – saattaisihan paidan alta löytyä poliittinen viesti.

Millainen tausta tällä FC Oulun paidalla oikein on? FC Oulu, jota ei tule sekoittaa tämän päivän AC Ouluun, oli vuonna 1991 Oulun Työväen Palloilijoiden (OTP) ja Oulun Luistinseuran (OLS) fuusion myötä syntynyt jalkapalloseura. Uusi seura pääsi aloittamaan suoraan Veikkausliigasta saatuaan OTP:n sarjapaikan, mutta putosi jo ensimmäisellä kaudellaan I divisioonaan. Kesäkuussa 1993 FC Oulu ilmoitti tehneensä yhteistyösopimuksen SDP:n presidenttiehdokkaan, aikoinaan Oulussa opiskelleen Martti Ahtisaaren kanssa. Sopimuksen myötä oululaisseura sijoitti pelipaitaansa Ahtisaaren vaalimainoksen loppukaudeksi, johon myös presidentinvaalikampanja ajoittui.

FC Oulu kertoi tiedotteessaan pitävänsä kumppanuuden kautta saatua julkisuutta tärkeämpänä kuin varsinaista taloudellista hyötyä, jonka suuruutta ei julkistettu. Veikkaajan haastattelema seuran hallituksen puheenjohtaja Timo Koskela kertoi yhteistyön olevan tiettävästi ainutlaatuista maailmankin mittakaavassa lisäten tosin, että FC Oululle kyse ei ollut ensimmäisestä kerrasta – edellisissä kunnallisvaaleissa yhteistyötä oli tehty Kokoomuksen Algot Kettusen kanssa.

Veikkaaja uutisoi Ahtisaaren ja FC Oulun yhteistyöstä kesäkuussa 1993.

 

Ahtisaari iloitsi opiskelukaupunkinsa jalkapalloseuran kädenojennuksesta ja piti sopimusta hyödyllisenä kummallekin osapuolelle. Ahtisaari tunnettiin enemmän koripallo- kuin jalkapallomiehenä, mutta hän tunnustautui myös "jalkapallodiggariksi" ja kertoi ihailleensa kaikkien syntymäkaupunkinsa Kuopion pikkupoikien tavoin kaupungin suurta poikaa Aulis Rytköstä. Diplomaattiurastaan tunnetun valtiosihteerin kampanja oli muiltakin osin omaperäinen, eikä urheilun ja politiikan sekoittamista kaihdettu. Ahtisaaren vaalimainos nähtiin myös ainakin Lahden jäähallissa – jään pinnassa.

FC Oulun tarina suomalaisessa jalkapallossa jäi lyhyeksi, mutta sen kohokohdat koettiin epäilemättä juuri kampanjasyksynä 1993, kun ”Maran suojatit” varmistivat nousunsa Veikkausliigaan. Synkkiä pilviä alkoi kuitenkin kerääntyä pian nousujuhlien jälkeen. Joulun alla verottaja haki seuraa konkurssiin satojen tuhansien markkojen verorästien ja muiden velkojen takia. Maksusuunnitelman myötä FC Oulu sai osallistua liigaan kaudella 1994, mutta talousvaikeudet jatkuivat, eikä peliesityksissäkään ollut hurraamista. Verottajan lisäksi saataviaan peräsi sarjanousun arkkitehti, valmentaja Juha Malinen, joka oli purkanut sopimuksensa palkanmaksuongelmien takia pian nousun jälkeen. Helmikuussa 1995 leikki loppui, kun konkurssi viimein toteutui.

FC Oulun pelipaidan vaalimainos jäi kuriositeetiksi, kuten koko seurakin. Tällaista kampanjayhteistyötä tuskin Suomessa enää nähdään, sillä tänä päivänä vastaavia kuvioita vastustaisivat niin liitto kuin kannattajatkin. Kansainvälisessä jalkapallossa näin ei välttämättä ole. Tunnetuin esimerkki niistä monista kerroista, kun jalkapallo ja politiikka ovat sekoittuneet, ajoittuu sattumalta samoihin aikoihin Ahtisaaren vaalikampanjan kanssa. Silvio Berlusconin Forza Italia -puolueen vaalivoitto keväällä 1994 perustui pitkälti siihen, että mies valjasti omistamansa AC Milanin kannattajineen vaalikampanjansa veturiksi. Omaa kuvaansa hän ei seuran ikoniseen raitapaitaan sentään sijoittanut.

FC Oulun ja Ahtisaaren yhteistyön hedelmä päätyi yhdeksi lainaesineeksi Jalkapallomuseon uusittuun perusnäyttelyyn Valkeakoskella. Vieressään sillä on Sauli Niinistön nimellä varustettu Suomen maajoukkueasu – Niinistöhän oli Palloliiton puheenjohtaja oman presidentinvaalikampanjansa aikana. Tästä paidasta vaalimainosta ei löydy.

Jouni Lavikainen