Venäjän Superliigan vuonna 2008 korvannut Kontinentaalinen
jääkiekkoliiga KHL on monella mittarilla maailman toiseksi kovin
jääkiekkosarja. Vaikka sarja on luonteeltaan vahvasti venäläisen kulttuurin
levitykseen liittyvä poliittinen projekti, voi sitä arvioida myös
urheilullisilla perusteilla. Ja toisaalta yhtä lailla NHL levittää
pohjoisamerikkalaisia aatteita ja propagandaa Aasiaan ja Eurooppaan
Hollywood-elokuvien tapaan, ja monet Aasian ja Lähi-idän valtiot mainostavat
itseään muille tai omalle kansalleen urheiluorganisaatioiden avulla, ilman
suorien taloudellisten voittojen saamista.
Suomalaiselle jääkiekolle KHL:llä on ollut merkitystä
useilla tavoilla. Ensinnä, se on tarjonnut ammattijääkiekkoilijoille yhä
enemmän taloudellisesti merkittäviä työpaikkoja vaihtelevan tasoisissa
organisaatioissa. Toiseksi, KHL on lisännyt mielekkääseen vuorokaudenaikaan
suorana katsottavien kovatasoisten jääkiekkopelien määrää, vaikkakaan se ei ole
imagoltaan noussut NHL:n tasolle. Kolmanneksi, suomalaisseura Helsingin Jokerit
on pelannut sarjassa kaudesta 2014–2015, mikä on tuonut KHL:n Suomeen myös
konkreettisesti.
Vain harva suomalainen sai pelikokemusta KHL:n edeltäjästä
Venäjän Superliigasta. Eniten pelejä vyölleen kertyi Tero Lehterälle, 78.
Yhteensä suomalaisia pelasi Superliigassa ilmeisesti vain seitsemän. Yli
kymmeneen otteluun pääsivät Lehterän ohella Ari Vallin, Jukka Hentunen ja Tony
Salmelainen. Nimekkäin Venäjältä Superliiga-aikana vauhtia hakenut oli Sean
Bergenheim, joka pelasi Lokomotiv Jaroslavissa yhdeksän ottelua kaudella
2006–2007 ennen lopullista läpilyöntiään NHL-kaukaloissa.
Suomalaispelaajien
määrä KHL-sarjassa (vähintään 10 ottelua)
2008–09 8
2009–10 15
2010–11 18
2011–12 32
2012–13 36
2013–14 36
2014–15 47
2015–16 39
2016–17 46
2017–18 38
Kun Putinilta, tai ainakin Venäjän hallinnolta, kävi käsky
KHL:n perustamiseksi, alkoi suomalaiskiekkoilijoiden virta KHL-seuroihin, joita
oli ja on Venäjän ohella muutamissa Itä-Euroopan maissa ja nykyään Suomessakin.
Ensimmäisellä kaudella 2008–2009 jäällä kamppaili yhteensä kahdeksan pelaajaa,
toisella kaudella seitsemäntoista ja kolmannella yhdeksäntoista. Varsin suuri
osa KHL-joukkueisiin päässeistä suomalaista pelasi enemmän kuin vain muutaman
ottelun, eli matkat Siperiaan saakka eivät jääneet vain kokeiluiksi. Suomalaisista
tulikin pian KHL:n suurimpia pelaajaryhmiä venäläisten jälkeen. Viime vuosina
vain kanadalaisia on ollut hieman enemmän.
Kun Suomi voitti maailmanmestaruuden 2011 oli Leijonien joukkueessa
kahdeksan KHL-pelaajaa eli kolmannes joukkueesta. Kuvaavaa on, että vuonna 2008
yksikään Venäjällä pelanneista ei pelannut MM-kisoissa, jotka toisaalta
pelattiin silloin Kanadassa muuten ensimmäistä kertaa koskaan. KHL-pelaajien
määrä maajoukkueessa lisääntyi nopeasti, mikä johtui pääasiassa siitä, että
KHL-joukkueisiin lähti pääasiassa varsin hyvätasoisia suomalaisia pelaajia,
sillä Venäjältä löytyy riittävästi peruspelaajia omasta takaa. Lisäksi KHL myös
päästää pelaajia Euro Hockey Tourin turnauksiin talven aikana ja KHL päättyy
keväällä aiemmin kuin NHL, mikä vapauttaa pelaajia nopeammin esimerkiksi
MM-kisoja varten. Voikin arvioida, että KHL:n johto tukee kansainvälistä maiden
kilpailemista enemmän kuin NHL, mikä ei ole ihme sarjan taustatekijät
huomioiden.
KHL-pelaajien määrä
Suomen joukkueessa MM-kisoissa
2009 2
2010 5
2011 8
2012 12
2013 9
2014 9
2015 10
2016 6
2017 10
2018 6
(Joukkueen koko on
ollut 26 pelaajaa)
KHL-pelaajien määrä
Suomen joukkueessa olympiakisoissa
2010 4
2014 8
2018 11
KHL:stä on muihin sarjoihin verrattuna tullut eniten
pelaajia Suomen maajoukkueeseen MM-kisoissa – enimmillään käytännössä puolet
(2012). Yhtä lailla KHL-pelaajia on esiintynyt Suomen olympiajoukkueissa,
erityisen paljon vuonna 2018, kun NHL ei päästänyt pelaajiaan olympiakisoihin.
Yksittäisten pelaajien ja maajoukkuetoiminnan ohella KHL
on vaikuttanut Suomen jääkiekkoon myös organisaatiotasolla, kun yksi Suomen
tunnetuimmista urheilubrändeistä, Jokerit siirtyi sarjaan kaudeksi 2014–2015.
Suomen Liigalle ja Liiga-seuroille tämä oli merkittävä isku, sillä Jokerit toi
Liigalle merkittävää näkyvyyttä erityisesti pääkaupunkiseudulla. Paikalliskamppailut
HIFK:n kanssa olivat molemmille osapuolille taloudellisesti erittäin
merkittäviä, usein loppuunmyytyjä otteluita.
Toisaalta Jokereiden siirtyminen KHL:ään tarkoitti sitä,
että joukkue, jossa pelaa merkittävän monta suomalaista, pelaa Liigaa
kovemmassa sarjassa ja tarjoaa siten yhä useammalle suomalaiselle säännöllisiä
kovatasoisia otteluita. Tämä edesauttaa pelaajien yksilöllistä kehitystä, mutta
toisaalta tarjoaa myös maajoukkueen käyttöön yhä enemmän pelaajia, jotka
pelaavat arjessaan kovatasoisempia otteluita kuin Euroopan kansallisissa
sarjoissa. Jokereiden siirron myötä suomalaisten KHL-pelaajien määrä kasvoi,
mutta kausittainen vaihtelu on viime vuosina ollut huomattavaa.
KHL:n imu on tarkoittanut myös pelaajapaikkojen
vapautumista Suomen Liigassa, josta pääosa suomalaissiirroista tapahtuu.
Nuorten pelaajien määrä Liiga-joukkueissa on lisääntynyt ja osaltaan tarjonnut
yhä useammalle nuorelle mahdollisuuden pelata aiemmin miesten sarjaotteluita.
Tämä on todennäköisesti auttanut nuoria olemaan yhä valmiimpia sekä
ikäluokkansa maaotteluihin, että toisaalta valmistanut nuoria mahdollisen
NHL-varauksen myötä siirtymään kapeisiin kaukaloihin yhä sujuvammin. Liigalla
on selkeä merkitys kasvattajasarjana, jota ei olisi, jos useita kymmeniä
suomalaispelaajia ei pelaisi KHL-sarjassa. Nuorten maajoukkuemenestys lisääntyi
merkittävästi 2010-luvulla, juuri samalla, kun KHL:n imu kasvoi, ja Liigan
joukkuemäärää kasvatettiin. Suomalaisten määrä Ruotsin pääsarjassa on
vähentynyt selvästi, mihin KHL:n vetovoima ja palkkakilpailukyky sekä Liigan
joukkuemäärän lisääntyminen todennäköisesti vaikuttivat yhdessä.
Suomalaisen jääkiekon pelaajakehityksellä, ainakin
miesten sarjoissa, joita tässä artikkelissa tarkasteltiin, menee joka
tapauksessa lujaa. Tämän kiteyttävät sekä nuorten maajoukkueiden menestys, että
ennätystasolle kohonnut suomalaisten NHL-pelaajien määrä. Viime vuosina NHL:ään
on siirtynyt nopealla tahdilla paljon suomalaisia nuoria. Suomalaisnuorten
suhteellisesti parantuneen tason taustalla on luonnollisesti lukuisia
tekijöitä, joista merkityksettömin ei varmasti ole Liigan profiilin muutos
nuorille helpommin saavutettavaksi. Toisaalta esimerkiksi Suomen
Jääkiekkoliiton satsaukset taitovalmentajahankkeeseen ja nuorten
maajoukkuevalmennukseen ovat olleet mittavia, ja ovat omalta osaltaan
korostaneet yksilönkehityksen merkitystä.
Vaikutukset eivät ole jääneet pelaajiin, sillä KHL:ssä on
valmentanut lukuisia suomalaisia, joista päävalmentajina ovat kuluvalla
kaudella Lauri Marjamäki Jokereissa ja Jussi Tapola Kunlun Red Starissa.
KHL:ssä päävalmentajien urakaari on monesti jäänyt lyhyeksi varsin
purskahtelevan johtamiskulttuurin takia. Varhaisimman kokemuksen
KHL-valmentamisesta keräsi Kari Heikkilä, joka oli Lokomotiv Jaroslavin
peräsimessä menestyksekkäästi jo Superliiga-aikana. Ensimmäisellä KHL-kaudella
Heikkilä valmensi seuran liigassa toiseksi. Jaroslavin irtisanottua Heikkilän häntä
seurasi Jaroslavin valmentajana Kai Suikkanen. Lisäksi Raimo Summanen valmensi
Avangard Omskia ja Heikkilä löysi uuden seuran Metallurg Magnitogorskista.
Myöhemmin KHL:ssä ovat valmentaneet esimerkiksi Jukka Rautakorpi, Erkka
Westerlund ja Jukka Jalonen. Apuvalmentajina kaikilla on yleensä ollut
suomalaisia.
Ylipäätään voi sanoa, että KHL on
jääkiekkovaikutuksiltaan ollut positiivinen hanke suomalaiselle jääkiekolle.
Lisäksi venäläiset ovat maksaneet Jokereiden toiminnan tappiot, eli käytännössä
venäläismiljonäärit rahoittavat merkittävästi suomalaisten jääkiekkoilijoiden
uria. Varjopuoliakin asialla luonnollisesti on, sillä esimerkiksi epämääräiset
omistusjärjestelyt veroparatiiseissa sijaitsevien pöytälaatikkoyhtiöiden kautta
eivät lisää luottamusta toimintaan, vaikka taustalla kuinka olisi sarjan ja
kulttuurin markkinointipolitiikka ja miljardöörien urheilukäteiskassat. Tällä
hetkellä odotellaan mielenkiinnolla, kenelle Jokerien pääomistaja Harry Harkimo
on osuutensa myymässä.
KHL ei kuitenkaan eroa toimintalogiikaltaan juuri muista
kaupallisista huippusarjoista, sillä suurimman osan organisaatioista omistavat
tai niitä tukevat valtaisia varallisuuksia pyörittävät yritykset, joiden
taustalla on arabisheikkejä, Thaimaan kuninkaallisia, it-miljardöörejä tai
vaikka Yhdysvaltain laivasto, joka käyttää erityisesti NFL-sarjaa hyväkseen. Erilaisia
poliittisia tai kaupallisia intressejä urheilun tukemiselle on kaikkialla,
vaikka urheilijat eivät itseään useimmiten ajattele poliittisen tai muun
viestin levittäjinä tai katsojat vastaanottajina. KHL on eittämättä auttanut
suomalaisia jääkiekkoilijoita urallaan sekä suoraan että välillisesti. Tämä ei
kuitenkaan saa peittää alleen sitä, että urheilun, kuten kaiken muunkin yhteiskunnan
toiminnan on oltava säännöllisesti myös kriittisen tarkastelun kohteena
esimerkiksi eettisistä näkökulmista.
Kalle Rantala
Keskeiset lähteet:
Koko kansan leijonat – Suomi-kiekon historia (Docendo, 2018)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti