Työnjaossa minulle valikoitui käsittelyn alle lähinnä
Yleisradion osuus urheilutiedonvälittäjänä. Yle on ollutkin aikamoisen
vaikutusvaltainen tekijä tässä työssä, sillä urheilu oli mukana ylen
lähetyksissä heti alusta lähtien. Vuosikymmenten kuluessa kehitystä on
tapahtunut niin tekniikassa kuin ylen roolissa tiedonvälittäjänä.
1920–30-luvuilla haastatteluissa käytettiin hiilimikrofonia, ns. sokeripalaa,
joka painoi kolmisen kiloa ja sitä kannattelemaan tarvittiin valjaat. Ihan
heppoinen kaveri ei niitä olisi jaksanut mukanaan raahata.
Aivan ensimmäiset urheiluaiheiset
ohjelmat olivat lähinnä esitelmiä, joita piti muun muassa maisteri Lauri "Tahko" Pihkala, tuo omintakeinen (ainakin näin naisnäkökulmasta ajateltuna) urheilun
monitoimimies. Hänen vaikutuksestaan urheilua janoava Suomen kansa sai kuulla
radiosta esitelmiä urheilusta ja sen osuudesta eri maissa ja mm.
luonnonkansojen keskuudessa. Harmi, ettei näitä esitelmiä ole säilynyt
jälkipolvien kuultavaksi!? Valistusta kansalle ennen kaikkea!
Kaikki kehittyy ja usein vieläpä parempaan suuntaan – näin
myös ylessä, jonka historia on täynnä mielenkiintoisia vaiheita ja värikkäitä
persoonia. Nuo mainiot miehet pienessä lasikopissaan, Pekka Tiilikainen ja Paavo
Noponen, tekivät lähtemättömän vaikutuksen aikalaisiin ja monet ovat vieläkin
sitä mieltä, että tuo kaksikko on urheiluselostajien parhaimmistoa, ja
nykypäivän selostajat eivät pääse lähellekään heidän verbaalisesti värikkäitä
selostuksiaan.
Televisio tuli mukaan kuvioihin 60-luvun alussa, mutta
esimakua siitä saatiin jo Berliinin olympialaisten yhteydessä, kun ylen
reportteri Vuokko Arni kertoili ensivaikutelmiaan näköradiosta. Kaukonäkeminen
tapahtui pimeässä huoneessa. Alla oleva linkki vie sinut suoraan tähän tarinaan.
Ylen Elävä arkisto on oikea aarreaitta ja sieltä voi
ammentaa aineksia myös tulevaan näyttelyyn. Kuuntelemisiin ja katselemisiin!
Riitta Forsman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti