Olympiastadionin rakennusvaiheet: Uudistushanke 2010-luvulla ja Urheilumuseon näkökulma

Helsingin Olympiastadionin perusparannuksen sanotaan olevan haastavin vastaavan kokoluokan hanke, joka Suomessa tullaan toteuttamaan seuraavaan 50‒100 vuoteen. Kustannuksiltaankin merkittävän perusparannus- ja uudistushankkeen rahoittavat Helsingin kaupunki ja Suomen valtio, kumpikin saman suuruisella osuudella. Työ on nyt jatkunut noin vuoden ajan, pääasiassa kallioiden louhinnalla.

Urheilumuseon väistötiloissa Helsingin Kalasatamassa on seurattu hankkeen etenemistä suurella mielenkiinnolla. Ennättihän museo toimia stadionin siipirakennuksessa yli 70 vuotta ennen kuin se muutti joulukuussa 2015 väistötiloihin uudistushankkeen tieltä.

Urheilumuseon toimistosiipi kuilun partaalla joulukuussa 2016. Kuva: Urheilumuseo.

Urheilumuseon toimistosiipi kuilun partaalla huhtikuun alussa 2017. Kuva: Urheilumuseo.

Stadion-säätiö teetti kiinteistöstä Helsingin Olympiastadionin peruskorjauksen pohjaksi perusteellisen kuntotutkimuksen vuosina 2009‒2010. Tutkimus osoitti, että Olympiastadionin pikainen ja täydellinen perusparannus on välttämätön.

Tavoitteeksi ei kuitenkaan otettu pelkkää peruskorjausta, vaan laajempi uudistushanke, jonka myötä Olympiastadion muuttuisi nykyvaatimuksia vastaavaksi monitoimistadioniksi. Olennaiseksi osaksi hanketta tulivat kaikkien katsomoiden kattaminen ja todella mittavat tilojen laajennukset.

Jatkosuunnittelun pohjaksi laadittiin tarveselvitys, joka valmistui tammikuussa 2012. Tarveselvityksen loppusumma oli 197 miljoonaa euroa. Olympiastadionille suunnitellut tilat olisivat olleet yhteensä reilut 36 000 bruttoneliötä, joista uusia neliöitä oli noin 16 000. Urheilumuseon osuus uusista tiloista oli yli 900 neliötä. Huomattavaa on, että Urheilumuseon uudistaminen toteutettaisiin nyt ensimmäistä kertaa Stadion-säätiön vetämänä. Museon kaikissa aikaisemmissa laajennus- ja uudistushankkeissa vetovastuu on ollut Urheilumuseosäätiöllä.

Varsinainen suunnittelutyö käynnistyi kevättalvella 2013. Uudistushankkeen pää- ja arkkitehtisuunnittelun toteuttajiksi valittiin arkkitehtitoimistot K2S ja NRT vahvistettuna kansainvälisillä asiantuntijoilla. Olympiastadion on suojeltu vuonna 2006 rakennussuojelulailla ja rajoituksia asettivat lisäksi kaupunkikuvalliset lupaehdot. Siksi uudisrakentaminen oli sijoitettava pääosin maan alle. Asemakaavan muutoksessa maanpäällistä rakennusalaa osoitettiin ainoastaan kahteen kohteeseen: Urheilumuseon laajennukselle ja pohjoista aukiota reunustavalle katokselle.

Uudistushanke sai lopullisen sisältönsä Luonnos 2 -vaiheen suunnitelmien pohjalta laaditussa hankesuunnitelmassa, joka valmistui marraskuussa 2014. Samalla kokonaiskustannukset täsmentyivät ja hankkeen loppusumma oli 209 miljoonaa euroa. Uusia tiloja stadionille rakennettaisiin yhteensä 19 000 bruttoneliötä.

Hankesuunnitelma oli Stadion-säätiön mukaan ”yhteisesti valmisteltu ja hyväksytty toteuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla suuren yleisön, tapahtumajärjestäjien, suurtapahtumien, kaupunkilaisten ja vierailijoiden tarpeita.” Myös vuokralaiset tulevat olemaan merkittävä stadionin käyttäjäryhmä. Urheilumuseon sekä urheilu- ja monitoimitilojen lisäksi vuokralaisia tavoitellaan myös pohjois- ja eteläkaarteen toimistotiloihin, joihin tulee yhteensä reilut 250 työpistettä. Eteläkaarteeseen toimistot saneerataan aikaisemminkin toimistokäytössä olleisiin tiloihin. Retkeilymaja sai väistyä pohjoiskaarteesta toimistojen tieltä.

Maan alle louhitaan muun muassa palloiluhalli koripalloa, salibandya ja lentopalloa varten, kuntosali sekä huoltotunneli, johon tulee myös täysimittainen sisäjuoksurata. Mittavan uudisrakentamisen myötä Stadion-säätiön tavoitteena on löytää stadionin käyttäjiksi uusia toimijoita ja saada sitä kautta kävijämäärät kasvuun. Säätiö etsii uusia avauksia liikunnan, urheilun, taiteen ja viihteen suunnalta, sekä miettii samalla omaa toimintaansa ja sen laajentamista.

Havainnekuva uudistetusta Olympiastadionista. Kuva: Työyhteenliittymä K2S ja NRT.

 

Havainnekuva pohjoista aukiota reunustavasta katoksesta sekä siipirakennuksesta, jossa Urheilumuseo sijaitsi vuoteen 2015. Kuva: Työyhteenliittymä K2S ja NRT.

Urheilumuseon kannalta hankesuunnitelma oli pettymys. Museon tiloja ei laajennettaisi. Hankesuunnitelman kohdassa Tilat nykyisin todettiin: ”Urheilumuseon tilat eivät enää vastaa toivottua toimintaa.”  Seuraavassa kohdassa Tilat hankkeen toteutumisen jälkeen, paljastuu, että eivät tule vastaamaan jatkossakaan: ”Urheilumuseon tilat peruskorjataan. Suurin toimenpide on talotekniikan uudistaminen.” Museon tiloissa tehdään joitakin muutoksia. Näyttelytilaa laajennetaan siirtämällä kirjasto ja tutkijapalvelut pohjakerrokseen tilaan, jossa oli aiemmin arkistomakasiini. Urheilumuseo on saamassa siivun myös stadionin uusista neliöistä: sille on varattu pohjoiskaarteen maanalaisista tiloista yksi varasto, johon saa parviratkaisulla tilaa yhteensä noin 300 neliötä.

Vajaa vuosi hankesuunnitelman valmistumisen jälkeen, 25.10.2015, Urheilumuseo sulki ovensa yleisöltä ja muutti Olympiastadionilta väistötiloihin. Muuttoa oli valmisteltu reilut puoli vuotta. Marras-joulukuun aikana siirrettiin eri paikoissa sijaitseviin väliaikaisiin varastotiloihin lähes 1,5 hyllykilometriä asiakirjoja ja valokuvia, noin 900 hyllymetriä kirjoja ja lehtiä sekä 34 000 museoesinettä. Näyttelyt purettiin ja toimistot muutettiin Kalasatamaan. Näyttelytiloja museolla ei ole lainkaan väistötila-aikana. Muuton valmisteluun ja toteutukseen meni noin kolme henkilötyövuotta. Luku ei sisällä muuttofirman tekemiä työtunteja.

Olympiastadionin maankaivuu-, louhinta- ja purkutyöt aloitettiin maaliskuussa 2016. Ne olivat jo pitkällä, kun rakennuttaja kilpailutti kokonaisuuden kannalta merkittävimmän osa-alueen, rakennusteknisen projektinjohtourakan. Saadut tarjoukset eivät vastanneet odotuksia. Aikataulu tarjousten käsittelyn osalta meni uusiksi: marraskuun loppu 2016 vaihtui seuraavan vuoden tammikuuhun. Kustannusten nousu oli 52 miljoonaa euroa eli hankkeen kokonaiskustannukset kohosivat 261 miljoonaan euroon. Valtion ja Helsingin kaupungin rahoituspäätökset puuttuville miljoonille varmistuivat vuoden vaihteen molemmin puolin. 

Näkymä Olympiastadionin kenttäalueelle ja katsomoihin tammikuussa 2017. Kuva: Jussi Eskola.

Tältä näytti Urheilumuseon pääsisäänkäynnin edusta tammikuussa 2017. Kuva: Urheilumuseo.

Urheilumuseon toimistokäytävä tammikuussa 2017. Museon entiset tilat ovat nykyisin työmaatoimistokäytössä. Kuva: Urheilumuseo.

Kustannusten nousuun on selitetty olevan kaksi pääsyytä, rakentamisen noususuhdanne sekä katsomoiden kattamisen ja näköesteettömien paikkojen kalleus. Hankkeen projektinjohtourakoitsija, Skanska, julkistettiin helmikuussa 2017, ja työmaatoiminnot käynnistyivät huhtikuun alussa.

Olympiastadionin uudistushankkeen on määrä valmistua pääosin syksyllä 2019. Stadion-säätiö pyrkii nopeuttamaan Urheilumuseon tilojen peruskorjausaikataulua niin, että museo voitaisiin avata yleisölle loppuvuodesta 2019.

 

Tornipiha oli huhtikuun alussa 2017 louhittu 14 metrin syvyyteen. Maan alle tulee muun muassa palloiluhalli ja kuntosali. Kuva: Urheilumuseo.

Pohjoiskaarteen purettuja ja tuettuja rakenteita huhtikuun alussa 2017. Kuva: Urheilumuseo.

 

Työmaakierroksella katsomorakenteiden alla huhtikuun alussa 2017. Kuva: Urheilumuseo.

Kaisa Laitinen

Lähteet:

Olympiastadionin tarveselvitys. Stadion-säätiö 20.1.2012.

Olympiastadion, perusparannus 2012-2018. Hankesuunnitelma. Stadion-säätiö ja HKR-Rakennuttaja 3.11.2014.

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, asemakaavaosasto. Olympiastadion, kortteli 14514.  Asemakaavamuutoksen selostus 2014:12310.

Stadion-säätiön tiedotteet:  www.stadion.fi

Helsingin Sanomat 1.3.2016

MTV 29.8.2016

Rakennuslehti 22.11.2016

Ilta-Sanomat 27.1.2017

Rakennuslehti 7.2.2017

Suomen Kuvalehti 10.3.2017

Olympiastadionin rakennusvaiheet: Vuoden 1983 yleisurheilun MM-kisoista kohti laajaa peruskorjausta

Yleisurheilun vuoden 1971 EM-kisojen jälkeen Olympiastadionille tehtiin aluksi pienempiä, lähinnä julkisivuun ja sisätiloihin, liittyviä korjauksia. Veroviraston muutettua pois eteläkaarteesta 1975 tilalle muuttivat urheilu- ja ulkoiluvirasto sekä kansakoulujen kanslia. Sisätiloihin tehtiin muutoksia vuokralaisten esitysten mukaan. Tornin ja museosiiven rappauspintojen perusteellinen korjaus suoritettiin 1977–1979.

Ensimmäiset yleisurheilun MM-kisat järjestettiin Helsingin Olympiastadionilla 7.–14.8.1983. Kisojen vaatimat muutokset ja korjaukset kohdistuivat etupäässä suorituspaikkoihin ja tekniikkaan. Pituussuuntaan tapahtuvien hyppylajien suorituspaikat siirrettiin vuonna 1981 pääkatsomon edestä itäkatsomon puolelle. Juoksuradat päällystettiin uudestaan Novotan-polyuretaanipäällysteellä. Keskikentän nurmimatto uusittiin ja sen alle asennettiin sähköinen lämmitysjärjestelmä. Myös tulostaulu uusittiin ja katsomopenkit peruskorjattiin.

Olympiastadionin uusi tulostaulu yleisurheilun MM-kisoissa 1983.

Suurin muutos julkisivuun yleisurheilun MM-kisojen aikana oli väliaikainen, teräsputkista koottu, 5000 hengen lisäkatsomo D-katsomon yläpuolelle. Lisäkatsomo oli tarpeen, sillä se oli loppuunmyyty neljänä kisapäivänä. Parhaimmillaan kisoja seurasi yhden päivän aikana 58 758 silmäparia. MM-kisoja palveli myös Helsingin kaupungin rakentama tunneli Eläintarhan harjoittelukentältä stadionin pohjoispäähän.

Tilapäinen lisäkatsomo yleisurheilun MM-kisoissa 1983.

Urheilumuseon toinen laajennus varmistui vuonna 1981, jolloin Opetusministeriö myönsi hankkeelle sata prosenttisen valtiontuen vuosille 1982–1983. Valtiontukea myönnettiin myöhemmin myös vuodelle 1984, jolloin hankkeen kokonaiskustannusarvioksi muodostui 4,75 miljoonaa markkaa. Laajennuksen arkkitehtina toimi professori Einari Teräsvirta, voimistelun olympiavoittaja Lontoosta 1948. Rakennuslupa hankkeelle myönnettiin 3.6.1982. Rakennustyöt aloitettiin louhinnalla elokuun alussa.

Urheilumuseon tilojen vähäisyys oli ennen laajennusta ilmeinen. Museon ensimmäisen amanuenssin aloittaessa toimessaan maaliskuussa 1982 tehtiin hänelle työtila siirtämällä kirjaston kirjahyllyjä käyttäen luontevasti apuna kirjahyllyyn ja seinään hakattuja parruja. Huone oli kyllä kuusi metriä pitkä mutta vain vajaat kaksi metriä leveä ja tietysti ilman ikkunaa.

Urheilumuseosäätiön toimintakertomuksesta 1982 voidaankin lukea säätiön johdon tyytyväisyys hankkeen käynnistymisestä: ”Näin huipentui louhintatyön melskeeseen ja räjähdyksiin pitkä ja aktiivinen suunnittelu- ja valmisteluprosessi, jonka päämääränä on Suomen Urheilumuseosäätiön alaisten toimintojen, Suomen Urheilumuseon, Urheilukirjaston ja Urheiluarkiston, kohottaminen laadullisesti ja määrällisesti uudelle tasolle.”

Urheilumuseon laajennus käsitti vaihtuvien näyttelyjen salin, työ- ja kokoustiloja sekä varasto- ja arkistotiloja. Toivo Jäntin vuonna 1959 suunnitteleman laajennusosan rinnalle rakennettiin itäpuolelle uusi, leveärunkoinen kokoelmahalli. Urheilumuseon kaksikerroksinen laajennus vihittiin käyttöön toukokuun 10. päivänä vuonna 1983 juuri sopivasti ennen yleisurheilun MM-kisoja. Laajennuksen ansiosta Urheilumuseon tilat kaksinkertaistuivat noin 1 200 neliömetriin.

Laajennustyöt käynnissä 10. maaliskuuta 1982.

Urheilumuseon henkilökunnan työtiloja syyskuussa 1982.

Urheilumuseon laajennuksen harjannostajaiset Stadionin kahvilassa joulukuussa 1982.

Osa uusista tiloista osoitettiin heti valmistumisen jälkeen maailmanmestaruuskisojen järjestelytoimikunnan käyttöön. Tilat toimivat kesän ajan kisojen hermokeskuksena kuten kilpailukansliana ja TV-keskuksena. Urheilumuseosäätiön ja järjestelytoimikunnan sopimuksen mukaisesti kaikki tilat kunnostettiin kisojen päättymisen jälkeen ennalleen. Uuden näyttelyn avajaisia vietettiin 1.6.1984.

Urheilukirjasto, 1987.

Olympiastadion siirtyi vuonna 1984 Helsingin kaupungin omistukseen vuonna 1934 tehdyn vuokrasopimuksen mukaisesti velattomana. Hallintoa jatkettiin edelleen säätiömuotoisena.

Vuonna 1988 Helsingin Olympiastadion täytti 50 vuotta. Erityisesti stadionin betonirakenteet alkoivat suurten säävaihtelujen vuoksi osoittaa rapautumisen merkkejä. Betonirakenteiden kuntotutkimukset käynnistettiin huhtikuussa 1989 ja tulokset valmistuivat syyskuussa 1990. Kuntotutkimusten käynnistymiseen vaikutti rakenteiden kriittisen iän ohella myös se, että Suomen Urheiluliitto oli saanut järjestettäväkseen yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut vuonna 1994. Selvitystulosten perusteella käynnistettiin peruskorjauksen alustava arkkitehti- ja rakennesuunnittelu.

Pekka Honkanen

Lähteet:

Raatikainen, Voitto: Meidän kaikkien Stadion. WSOY 1994.

Railo, Raimo: Helsingin Olympiastadion legenda eläköön. Kuvaus Helsingin Olympiastadionin rakentamisesta. Stadion-säätiö 1994.

Urheiluarkisto, Suomen Urheilumuseosäätiön toimintakertomukset 1982-1984

Urheilumuseon valokuva-arkisto

Pohojalaanen isäntämiäs treffas luistelutähren ja löysi Urheilumuseon väistötiloista

Kun googlaat Urheilumuseo, voit saada vastaukseksi: Suljettu pysyvästi. Emme todellakaan ole! Ainoastaan Urheilumuseon näyttely on väliaikaisesti suljettu Olympiastadionin remontin vuoksi. Kaikki muut Urheilumuseon palvelut toimivat väistötiloissamme Vanhalla talvitiellä kuten Stadikalla.

Voit tiedustella Vilenin Merjalta valokuvia julkaisuusi tai muihin käyttötarkoituksiin. Hintikan Matti ja Tikanderin Vesa pyörittävät edelleen tietopalvelua. Myös keskeisimmät urheilukirjat ja lehdet ovat käytössäsi.

Esineiden ja tekstiilien osalta museotyötä tekevät Forsmanin Riitta ja Lavikaisen Jouni. Stadikan tavoin eri urheiluseurojen ja järjestöjen sekä henkilöiden arkistoja pääsee käymään lävitse ottamalla mielellään etukäteen yhteyttä Rantalan Kalleen tai Viidan Ossiin. Toki tiloihin voi marssia suoraakin.

Asiakaspalvelun lisäksi hoidamme edelleen yksityisiltä ja järjestöiltä kansallisesti merkittävän historiallisen urheiluaineiston vastaanoton. Asiallista on ottaa yhteyttä etukäteen, minkä jälkeen pohdimme, kuuluuko tarjottu esine, tekstiili, valokuva, asiakirja, kirja tai lehti kokoelmiimme.

Kalasatamassa sijaitseviin tiloihimme on myös kätevä tulla. Tätä todistelemme kieli poskella you tubiin laitetussa videossamme. Pohojanmaalta Helsinkiin saapuva isäntämiäs on ensin vähän kateissa, mutta onneksi hän saa hyvän oppaan: Vuoden 1924 olympiakisoissa kultamitalin luistelussa napanneen Julius F. Skutnabin!

Stadilainen Julius näyttää Bondelle, miten helppoa rautatieasemalta on tulla Urheilumuseon väistötiloihin. Ei tarvitse kuin maksaa matka, hypätä itään menevään metroon ja jäädä pois Kalasataman metroasemalla, josta on muutaman minuutin kävelymatka Vanhalle talvitielle. Rautatieasemalta on myös bussiyhteys numerolla 55 Kalasatamaan. Helsingin länsiosista Pasilan kautta itään päin menevät bussit 50, 58 ja 59 tuovat myös lähelle tilojamme.

Pohojanmaalaanen Ala-Kesken-Ylä-Krekuulan isäntämies Jaakko ja pikaluistelija Julius F. Skutnabb Kalasataman metroasemalla.

Lisäksi raitsikkat seiska ja kasi tulevat kävelyetäisyydelle Hämeentien ja Mäkelänkadun kulmille. Ympärillä on myös riittävästi parkkitilaa kohtuuhinnalla, jos haluat tulla omalla autollasi.

Tule paikanpäälle tutustumaan! Pohojalaanen isäntämiäskin oppi helposti etelän metkut päivässä päästen elämänsä ensimmäistä kertaa rullaportaisiin, metroon ja hissiin. Paapan painihistoria selvisi kirjoista, vanhoista urheilulehdistä, Painiliiton arkistosta ja löytyipä ukosta kuvakin.

Tuolta se Urheilumuseo löytyy!

Kehuja sateli lakeuksien isäntämieheltä Helsingin kätevästä julkisesta liikenteestä ja ystävällisistä ihmisistä, jotka antoivat olla rauhassa. Suurimpiin nähtävyyksiinkin isäntä ehti tutustua.

Mielenkiintoisinta oli tutustua kuuluisaan Kallion punavihreään kuplaan. Kalasataman Teurastamon rouheissa ruokapaikoissa hän viihtyi erinomaisesti saaden hipstereistä kavereita. Tähän syrjäiseen rannikkokaupunkiin – Pohojanmaan vinkkelistä – isäntämiäs lupasi tulla vierailulle uudestaan.

Tervetuloa te kaikki muutkin tutustumaan ja käyttämään palveluitamme. Täällä ollaan ainakin syksyyn 2018 saakka.

Ossi Viita