Unelmien liikuntapäivä

Otimme varaslähdön otsikonmukaiseen toimintaan jo etuajassa, sillä maanantaina saimme Lahdesta pitkään hartaasti toivotun, odotetun ja valmistellun lähetyksen. Noin sata hyllymetriä asiakirjoja.
Tämä potti koostui pääosaltaan ehkä suurimmasta aukostamme arkistossa: Suomen Hiihtoliiton arkistosta.

Kyseinen arkisto on sijainnut Lahden Hiihtomuseon hallussa jo ammoisista ajoista. Käytännön syistä tuli ajankohtaiseksi siirtää se meille. Olemme tehneet aiempinakin vuosina siirtoja Lahden museoista urheiluaineistojen tiimoilta, kun esimerkiksi Lahden Reipas ja Kaleva sekä useita muita seura-arkistoja siirrettiin kokoelmiimme.

Tasavallan presidentin telefax-onnittelu Jari Isometsälle 2001.

Tällä kertaa Hiihtoliiton ohella matkaan lähti SVUL:n Lahden piirin arkisto sekä Lahden Ahkeran arkisto, josta tuli samalla yksi suurimmista seura-arkistoistamme kymmenen hyllymetrin koollaan. Kaikkiaan aineistoa tuli noin 1 200 kotelollista, joten jumpattavaa hyllyihin nostelussa oli sopivasti.
Avataanpa tällä kertaa vähän arkistojen maailmaa asiakirjojen silmin. Mitä aineistoja meille nyt tässä yhteydessä tuli?

Tsemppiviesti Suomen joukkueelle Lahden MM-hiihdoissa 2001

Lyhyesti ja ytimekkäästi. Hiihdon historia 1900-luvulla, Lahden alueen urheilutoiminta SVUL:n puolella 1900-luvun ajalta sekä yhden seuran arkisto, joka myöskin kattaa koko 1900-luvun. Näin ollen tällä arkistonluovutuksella katettiin oikeastaan koko urheilutoiminnan kaari valtakunnalliselta tasolta paikalliselle urheilukentälle ja norsunluutornin yleishallinnosta talkoolaisen arkeen.

Hiihtourheilu on ollut aina merkittävä osa suomalaista liikuntaa. Milloin on hiihdetty hirveä ja milloin kilpaa. Hiihtoliiton arkisto alkaa noin 1920-luvun kilpailutuloksista ja lopulta liiton virallisesta synnystä 1930-luvulla. Arkisto käsittää kattavasti niin maastohiihto- kuin alppihiihtotoiminnan mäkihyppyä ja yhdistettyä unohtamatta. Hiihtoliitto on myös vastannut Suomen kansainvälisestä kilpailutoiminnasta FIS:n jäsenliittona, joten arkistosta löytyy kattavasti eri lajien arvokilpailujen tulokset, kuten myös kotimainen kansallinen kilpailutoiminta.

Hankasalmelaissyntyinen Veikko Hintikka hiihti kovaa
ja valvoi järjestystä Jyväskylässä poliisikonstaapelina.

Hiihtoliiton arkistoon on tallentunut monta mielenkiintoista aineistokokonaisuutta. Esimerkiksi sosiologeille tiiviin aineistopaketin tarjoavat urheilijoiden taustatietolomakkeet, joista löytyy asuinkuntaa ja ammattia urheilutietojen ohella.

SVUL:n Lahden piiri vastasi SVUL:n piiriasioista kyseisellä seudulla. Käytännössä piiri toimi massiivisen organisaation väliportaan hallintona ja oli siten alueen seurojen lähin vallankäyttäjä, mutta toisaalta erilaisten tukipalvelujen järjestäjä. Piirin koulutustoiminta antoi mahdollisuuden seurojen jäsenille kehittää osaamistaan eri lajeissa ja piirin kilpailut taas olivat useassa lajissa arvostettuja tapahtumia vuosikymmenten ajan.


Piirin arkisto on tyypillinen yhdistysarkisto henkilö- ja tulosluetteloita, hallinnollisia pöytäkirjoja, kirjeenvaihtoa, koulutusaineistoja ja vuosikertomuksia. Kooltaan se on kolmisenkymmentä hyllymetriä, eli tarpeeksi.

Piirin arkistosta löytyy monipuolinen kattaus tietoa alueen seurojen toiminnasta, mutta myös yhteiskunnallisesta suhdetoiminnasta. Esimerkiksi kirjeenvaihdon ja tilikirjojen perusteella pääsee syvälle seudun järjestötoimintaan käsiksi.

Piirin tilikirjoista selviää mihin järjestössä käytettiin varoja. Ja toisaalta mistä niitä saatiin.

Viimeisimpänä, muttei vähäisempänä avaan Lahden Ahkeran arkistoa. Ahkera urheilukilpailujen järjestäjä ja erityisesti yleisurheiluun vihkiytynyt seura on ollut yksi suomalaisen yleisurheilun näkyvimmistä seuroista. Lahden Ahkera perustettiin vuonna 1907, joten se kuuluu myös Suomen vanhimpiin edelleen toimiviin suuriin urheiluseuroihin, vaikka ei aivan vanhin olekaan.

Seuran arkisto kattaa koko sen historian ja sisältää tietoa niin Lahden urheiluelämän kehitysvaiheista ja järjestäytymisestä kuin kriisiajoistakin. Arkistosta löytyy tietysti kattavasti seuran järjestämien kilpailujen tulokset sisulisähuipentumista ja seuraotteluista Kalevan kisoihin.

Seuratoiminnan kautta pääsee mukaan myös kunnallispolitiikkaan niin liikuntapaikkojen rakentamisen kuin avustusten myöntämisen kautta. Ylipäätään urheiluseurojen toiminta on ollut yksi laajamittaisimmista vapaan kansalaistoiminnan muodoista. Urheiluseurojen toiminnan tutkiminen avaa ihmisten arkipäivän ja vapaa-ajan elämää.

Lahtelaisia urheilumiehiä 1900-luvun alusta.

Kokous uuden yhteisen urheiluseuran perustamiseksi Lahteen 1907.

Lahden Ahkeran arkisto on kooltaan yli kymmenen hyllymetriä, joten se käsittää kymmeniä tuhansia sivuja asiakirjoja kilpailupöytäkirjoista kokouspöytäkirjoihin, muistioihin ja kirjeisiin. Tutkittavaa riittää.

Kaikki edellämainitut arkistot ovat käytettävissä tutkijatiloissamme ja niiden arkistoluettelot löytyvät tietokannastamme.

Tiedote 12.5.2016 (pdf)

Kalle Rantala

Varastokertomuksia: Pitkien perinteiden Tervahiihto

Suomalaiset ovat hiihtokansaa, ja tämä tuli taas todistettua Sotšin olympialaisissa muutama viikko sitten. Vanhimmat Suomesta löydetyt sukset ovat yli 5000 vuotta vanhoja, joten traditioita riittää hiihtourheilun saralla. Yksi vanhimmista ja edelleen järjestettävistä hiihtotapahtumista on Oulussa järjestettävä Tervahiihto.

Oulun Hiihdot järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1889, ja tapahtumalla on siis ikää kunnioitettavat 125 vuotta. Ensimmäisenä vuonna reitin pituus oli 30 virstaa eli kilometreiksi muutettuna noin 32. Varsinainen kilparata oli pituudeltaan viisi virstaa, joten kilpailijat sahasivat sitä kolme kertaa edestakaisin.

Kilpailun voittajaksi selviytyi jo miehen ikään päässyt haapavetinen mestarihiihtäjä 44-vuotias Aappo Luomajoki ja toiseksi hiihti niin ikään haapavetinen 17-vuotias Juho Ritola. Palkinnoksi Luomajoki sai urakastaan 100 markkaa, joka tämän päivän euroiksi muutettuna vastaa noin reilua 500 euroa. Mökinmies Luomajoelle rahapalkinto oli huomattava, sillä tuohon aikaan palkinto vastasi hyvän ammattimiehen kuukausipalkkaa.

Kilpailua seuraavia katsojia huomioitiin myös mukavalla tavalla: joen jäällä Pokkitörmän kohdalla oli tarjolla lämmittäviä virvokkeita, kuten teetä ja kahvia, mutta myös – maistraatin erikoisluvalla – olutta, punssia ja viiniä. Kylmässä hytisevä yleisö sai paremmanlaatuista lämmikettä, mutta ehtona oli luonnollisesti, ettei tarjoilu aiheuttaisi järjestyshäiriöitä. Kilpailun ohessa järjestettiin myös mäenlaskukilpailu sekä suksinäyttely.

Oulussa oltiin niin sanotusti ajanhermolla hiihtourheilun suhteen 1902, sillä silloin tapahtuman järjestävä organisaatio, Oulun Hiihtoseura, siirsi reitin kulkemaan merenjäältä Oulujoelle ja sen itäpuolisiin metsiin. Kansainvälisten vaikutteiden mukaan siirryttiin siis tasamaahiihdosta ainakin osittain murtomaahiihtoon. Oulussa otettiin siis ensimmäisiä kehitysaskeleita tuohon suuntaan, mutta varsinaisesti tasamaahiihtokulttuuri väistyi Suomesta vasta 1920-luvulla.

Vuosikymmenien aikana Oulun Hiihdot ovat kokeneet kaikenlaisia muutoksia niin reitin kuin osanottajien suhteen. Tapahtuman nimi muutettiin vuonna 1955. Asiasta järjestettiin kilpailu ja voittajaksi valittiin Oulun Tervahiihto, sillä nimellä haluttiin kunnioittaa Oulun ja Oulujoen perinteitä tervaporvariajoilta.

Urheilumuseon kokoelmissa ei ole paljonkaan aineistoa tästä tapahtumasta, mutta kokoelmista löytyvät viehättävä kunniakirja sekä kultamitali vuodelta 1908.

Vuonna 1908 järjestettiin Oulun Hiihtojen 20-vuotisjuhlakilpailut ja ohjelmassa oli muun muassa viestihiihto Raahesta Ouluun sekä 30 ja 60 kilometrin hiihdot erikseen ammattilaisille ja amatööreille. Pidemmän matkan amatöörikisan voitti Juho Ritola, ja hän sai palkinnoksi kultamitalin.

Kunniakirja on puolestaan ojennettu vuonna 1913 kuopiolaiselle 24-vuotiaalle E. Korhoselle. 

Kunniakirjan tekstissä todetaan:

Oulun Hiihtoseuran 25:ssä Hiihtokilpailussa Oulussa 4. p:nä helmikuuta 1913 hiihti E. Korhonen, Kuopiosta 24-ikuinen huonolla kelillä Kolmekymmentä kilometriä 2 tunnissa 12 min. 27 sek., josta ennätyksestä hänelle annettiin pronssimitali kolmantena palkintona. Oulussa, 4 p:nä helmikuuta 1913.

Kunniakirjan ovat allekirjoittaneet Sakarias Westerlund ja K.A. Fellman.

Hiihtokeli oli siis huono vuonna 1913. Aamulla sää oli ollut vielä lauha ja pilvinen, mutta päivän edetessä alkoi tuiskuttaa niin kovasti lunta, että Suomen Urheilulehti joutui toteamaan lukijoilleen, ettei kisoista saanut luvattuja kuvia.

Kolmenkymmenen kilometrin matkan voitti iisalmelainen Lauri Kiiskinen, ja hän sai palkinnoksi voitostaan 50 markkaa ja hän vei mukanaan Oulun Hiihtoseuran kiertopalkinnon, L.E. Fabrituksen lahjoittaman kiertokilven. 30 kilometrin lisäksi kilpailtiin myös puolta pidemmällä matkalla, jonka voitti Matti Koskenkorva Haapaveden Urheilijoista.

Tänä vuonna Oulun Tervahiihto hiihdettiin vesikelissä naistenpäivänä 8. maaliskuuta. Osallistujia oli kaiken kaikkiaan noin 600 ja kilpailusarjoja 12. Onnittelut voittajille, kaikille osallistujille ja ennen kaikkea Oulun Hiihtoseuralla, joka on pitänyt traditiota yllä 125 vuotta.

Riitta Forsman

Vieraskynä: Pakkasta, pettymyksiä ja palkintosadetta – MM-ampumahiihtoa Suomessa

Ampumahiihdon olympiahuuma on ohitse, mutta kausi ei suinkaan ole vielä päättynyt. Maailman parhaat ampumahiihtäjät on mahdollista nähdä tällä kaudella myös Suomessa, kun maailmancup-karavaani on jalkautuneena Pohjois-Karjalaan, Kontiolahdelle 10.–16. maaliskuuta. Ensi vuonna kinkerit Kontiolahdella sen kuin kaunistuvat, sillä vuoden 2015 ampumahiihdon maailmanmestaruuksista kamppaillaan susirajalla. Suomessa on aiemminkin nähty MM-tason ampumahiihtoa.

Jarkko Kauppinen Sotšin olympialaisissa 2014

Kontiolahdella järjestettiin viimeksi ampumahiihdon MM-kisat vuonna 1999. Suomi lähti rohkeasti hakemaan kotikisoistaan kahta mitalia mutta joutui pettymään. Parasta antia olivat viestijoukkueiden sekä Outi Kettusen kuudennet sijat. Vuoden 1999 kisat muistetaan kuitenkin ennen kaikkea pakkasen piinaamina tynkäkisoina. Kisat piti aloittaa lauantaina kuudes helmikuuta, mutta pakkasen huidellessa 20 asteen kylmemmällä puolella päästiin tositoimiin vasta perjantaina 12. helmikuuta. Jännittävien kilpailuiden sijasta tv-kuvissa esiintyi muun muassa helikopteri, jolla kisajärjestäjät yrittivät ilmaa lämmittää. Keliongelmia on ollut muuallakin. Vuonna 1990 Minskissä olivat lumet vähissä ja Oslossa liian sumuista, joten viestimitaleiden kohtalo ratkaistiin lopulta Kontiolahdella. Eikä hellittänyt Holmenkollenin hernerokka tarpeeksi myöskään vuonna 2000, jolloin MM-kisojen viestimatkat jouduttiin siirtämään Norjan sumusta Lahteen.

Lahden vuoden 1991 MM-kisoissa sääolosuhteet olivat kohdillaan, mutta muutoin isäntämaalla ei paljoa hurraamisen aihetta löytynyt. ”Suomen ampumahiihto koki omissa maailmanmestaruuskisoissaan kaikkien aikojen nöyryyttävimmän tappionsa” kirjoitti Lauri Karppinen Suomen Urheilulehden pääkirjoituksessa 28.2.1991. Suomi jäi Lahdessa mitalitta ja Harri Elorannan 13. sija oli henkilökohtaisten matkojen parasta antia. Kaiken lisäksi kisat aiheuttivat isot taloudelliset tappiot Suomen Ampumahiihtoliitolle. Tavoitteeksi asetetusta 50 000 yleisömäärästä jäätiin selvästi, sillä MM-kisoissa vieraili hädin tuskin 20 000 katselijaa. Kisojen jälkeen kritiikkiä saivat niin urheilijat, valmentajat kuin liiton johtoporraskin. Jotkut teräväkieliset epäilivät ampumahiihtäjien Harri Elorantaa lukuun ottamatta olevan liian pyöreäposkisia huippu-urheilijoiksi ja liittoa syytettiin vähäisten resurssien tuhlaamisesta epäolennaisuuksiin. Tunnelma kymmenen vuotta aiemmin järjestetyissä kotikisoissa oli tyystin toisenlainen.

Vuoden 1981 ampumahiihdon MM-kisat järjestettiin Lahdessa. Isäntämaa lähti kisoihin maltillisin tavoittein. Alla oli kaksi melko vaisua kautta ja kisoja edeltäneet maailmancupin koitokset eivät nekään odotuksia nostaneet. Kisoista tuli kuitenkin Suomelle jymymenestys. Heikki Ikola, joka ei MM-kisojen alkaessa mahtunut 50 parhaan joukkoon maailmancupin kokonaistilanteessa, nappasi 20 kilometrin kisasta uransa kolmannen maailmanmestaruuden villisti kannustaneen kotiyleisön edessä. Puhdas ammunta oli avainasemassa Ikolan noustessa korkeimmalle MM-korokkeelle neljän vuoden tauon jälkeen. Jurvan raketti Erkki Antila puolestaan nappasi hopeaa 10 kilometriltä ja pronssia 20 kilometrin kisasta. Kymmenen kilometrin kisasta muodostui yleisöä sykähdyttänyt, todellinen jännitysnäytelmä. Koko kisan kärkitrio mahtui viiden sekunnin sisälle ja legendaarinen Itä-Saksan Frank Ullrich voitti Antilan vain 1,6 sekunnin erolla. Menestystä täydensi 17-vuotias Harri Eloranta, joka saalisti samassa yhteydessä järjestetyissä nuorten MM-kisoissa kultaa ja pronssia. Eloranta nousi palkintopallille aikuisten arvokisoissa 11 vuotta myöhemmin Albertvillen olympialaisissa napattuaan pronssia kympiltä. Sinivalkoisten muisteluiden mehukkuutta vuoden 1981 kisojen ympärillä lisää rakkaitten naapureiden, ruotsalaisten ja norjalaisten, odotuksia vaisumpi menestys.

Ensimmäiset ampumahiihdon MM-kisat järjestettiin vuonna 1958 Itävallassa ja ensimmäistä suomalaista maailmanmestaria juhlittiin vuonna 1961, kun varamiehenä kisareissulle lähtenyt Porkkalan tulliniemen merivartija Kalevi Huuskonen voitti kaikkien yllätykseksi kultaa 20 kilometrin kisasta. Vuosi Huuskosen jymypaukun jälkeen isännöi Suomi ensikertaa ampumahiihdon MM-kisoja. Suomi otti hopeaa molemmista Hämeenlinnassa järjestettyjen kisojen lajeista. Henkilökohtaisella matkalla hopeaa nappasi Antti Tyrväinen, joka joutui päästämään edelleen vain ampumahiihdon ensimmäisen supertähden Neuvostoliiton Vladimir Melaninin. Tyrväinen oli todellinen kahden lajin taitaja: arvokisamitalisti myös ammunnan puolelta! Tyrväisen vuonna 1965 vapaakiväärin makuuasennosta ampuma 398 säilyi SE-tuloksena 1980-luvun puolelle asti. Suomi sai vuoden 1962 kisoissa hopeaa myös joukkuekilpailusta. Yksi hopeajoukkueen sankareista oli Hannu Posti, kahden lajin huippu hänkin. Postin ampumahiihtouraa edeltänyt laji oli kestävyysjuoksu. Helsingin olympialaisten 10 000 metrillä Posti sijoittui upeasti neljänneksi. Hämeenlinna isännöi MM-ampumahiihtoa myös vuonna 1971. Toisella kertaa kantahämäläinen maisema ei ollut yhtä antoisa, sillä Suomi jäi mitalitta.

Ampumahiihdon MM-kisat 1962

Naiset pääsivät kilpailemaan ensimmäistä kertaa ampumahiihdon MM-mitaleista vuonna 1984. Kuitenkin vuoteen 1989 asti miehet ja naiset kilpailivat omissa MM-kisoissaan. Vuonna 1987 naiset ratkaisivat MM-mitaleiden kohtalon Lahdessa Salpausselän kisojen yhteydessä. Salppurin yleisö pääsikin juhlimaan Suomen naisten ensimmäistä henkilökohtaista MM-mitalia, kun Vehkalahden Veikkojen Tuija Vuoksiala saavutti pronssia. Ensimmäinen suomalaisnainen korkeimmalla MM-korokkeella nähtiin vuonna 2011, kun Kaisa Mäkäräinen voitti kultaa Länsi-Siperiassa. Ampumahiihdon nuorten maailmanmestaruuksista on myös taisteltu Suomessa useampaankin otteeseen, viimeksi vuonna 2012.

Ampumahiihto on Suomessa aina jäänyt hieman pohjoismaisten hiihtolajien varjoon. Suomella on kuitenkin lajissa rikkaat perinteet niin kisajärjestäjänä kuin muutenkin. Ja vaikka ampumahiihto on mainio tv-laji, kannattaa tänä tai ensi vuonna tehdä kisamatka Kontiolahdelle. Ihan jo senkin takia, että vielä on mahdollisuus nähdä suomalainen ampumahiihtolegenda Kaisa Mäkäräinen kilpailemassa maailman huippujen kanssa.

Henri Palmroth
historian opiskelija, HuK