Kesätöissä Urheilumuseossa

On pimeä helmikuinen ilta hyytävässä Oulussa. Istun sängyllä pienessä opiskelija-asunnossani ja katson Netflixistä Frendejä, kun yhtäkkiä puhelimeni soi. Äiti soittaa. En millään jaksaisi vastata, koska tiedän hänen tivaavan minulta kesätöistä, joita en ole vieläkään hakenut. Päätän kuitenkin vastata ja onnistun koulukiireideni taakse piiloutumalla välttämään suurimmat saarnat kesätyöhakemusten ajoissa lähettämisen tärkeydestä.

Puhelun jälkeen mietiskelen ja kannan hieman jopa syyllisyyttä laiskuudestani. Tiedän äitini olevan oikeassa ja ajattelevan vain parastani. Tajuan, että jos en kohta ala hakemaan kesätyöpaikkoja aktiivisesti, niin olen lopulta taas koko kesän puhelinmyynnissä töissä myymässä ihmisille pelastushelikopterin tukipaketteja, mikä tosin on arvokasta työtä sekin, mutta ei ehkä siitä mielekkäimmästä päästä. Päätän ryhdistäytyä saman tien ja suljen television, Frendit voi katsoa loppuun myöhemmin.

Istuudun tietokoneeni ääreen ja mietin paikkoja joihin haluaisin hakea. Omaan opiskelualaani eli historiaan liittyvät työt kiinnostavat. Jostain mieleeni juolahtaa Urheilumuseo, mutta en ole varma, onko se tällä hetkellä auki ollenkaan, koska tiedän Olympiastadionin olevan pitkään kestävässä remontissa ja Urheilumuseon sijaitsevan stadionin tiloissa. Menen museon nettisivuille ja huomaan sieltä heidän siirtyneen väistötiloihin Kalasatamaan, joissa heillä on käytössään ainoastaan toimistotilat ja kirjasto, joten näyttely on kiinni koko stadionin remontin ajan. He eivät myöskään hae kesätyöntekijää erillisellä ilmoituksella, joten olen jo hylkäämässä ajatukseni heille töihin hakemisesta, kunnes mieleeni muistuu hyvä ystäväni, joka pääsi BMW:lle töihin vain lähettämällä rohkeasti hakemuksen sähköpostilla. Päätän itsekin olla rohkea ja tehdä saman. Kaivan museon sähköpostin esille ja alan kirjoittamaan hakemusta.

Hakemuksestani tulee lopulta ihan hyvä ja uskallan lähettää sen. Vähän mietin CV:tä tehdessäni, että kehtaanko laittaa lukioaikaistani puutarhurin kesätyötä siihen ollenkaan, mutta päätän lopulta senkin laittaa.

Muutaman viikon kuluttua sähköpostiini tulee vastaus, jossa minut kutsutaan työhaastatteluun Urheilumuseoon. Olen haljeta innostuksesta ja nyt minä soitan ylpeänä äidille. Äitikin on tietysti iloinen puolestani ja toivottaa onnea haastatteluun, joka on muutaman viikon päästä.
Haastattelupäivä koittaa ja vähän jännittää. Onnistun kuitenkin psyykkaamaan itseni hyvin ja haastattelu sujuu oikein mukavissa merkeissä, kun tajuan museonjohtajan huoneen seinällä olevan suuren Sir Alex Fergusonin kanssa otetun yhteiskuvan perusteella olla kertomatta pitäväni enemmän Chelseasta kuin Manchester Unitedista. Jään odottamaan lopullista kohtaloani, joka tuleekin yllättävän nopeasti jo samana iltapäivänä ja on erittäin mieluinen – minä sain kesätöitä! Soitan taas äidille.

Nyt tuosta haastattelusta on kulunut melkein viisi kuukautta ja minulla on kahden kuukauden työrupeama takana Urheilumuseossa ja voin sanoa, että mahtavaa on ollut. Työni on koostunut pääasiassa kuvien digitoimisesta ja asiasanoittamisesta sekä lisäämisestä verkkokauppaan. Voi kuulostaa tylsältä, mutta se on oikeasti ollut aika mahtavaa hommaa tällaiselle urheiluhistoriafanaatikolle. Työn aikana olen nähnyt paljon upeita vanhoja kuvia esimerkiksi Helsingin vuoden 1952 olympialaisista ja oppinut valtavasti uutta menneistä tapahtumista.

Työpiste

Työympäristönä Urheilumuseo on ollut loistava ja kahvipöytäkeskusteluihin oli helppo lähteä mukaan heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien. Vaikka työkaverit täällä ovat minua vanhempia, niin jutut ovat kuitenkin yhtä nuorekkaita kuin minun. Ja kyllä täällä osataan olla vakavia aikuisiakin ja sitä on ollut hieno seurata. Olen päässyt läheltä katsomaan millaista oman alani ammattilaisten työ oikeasti on ja se on ollut todella tärkeä kokemus.

Omaa työtäni on myös arvostettu ja pidetty tärkeänä, mikä on aina tärkeää kesätyöntekijän motivaation kannalta. En ole ollut vain pelkkä kesätyöntekijä, jolle pitää vaivautuneesti keksiä jotain uutta hommaa. Minulla oli jopa yksi työmatka, tosin ei minnekään New Yorkiin, vaan Jyväskylään tai oikeastaan ei edes sinne vaan Muurameen. Mutta se oli hieno työmatka ja sain jälleen arvokasta kokemusta tämän alan työtehtävistä tutkiessamme menehtyneen suomalaisen urheilukirjailijan meille jättämiä papereita.

Kaiken kaikkiaan tämä työkokemus on ollut loistava enkä vaihtaisi siitä päivääkään pois. Käteen on jäänyt Teurastamon ravintoloiden makuelämysten lisäksi erittäin paljon arvokkaita sekä hienoja työkokemuksia ja työkavereita. Tulen milloin vain uudestaan töihin Urheilumuseoon, jos minut vain huolitaan.

Niistä puutarhurin kesätyökokemuksista oli muuten hyötyä CV:ssä, koska olemme kasvattaneet kesäprojektina Teurastamon pihalla olympiamitalisteja Nurmea, Kanervaa, Mansikkaa, Petäjää ja Katajaa ja myös minun hartioilleni laitettiin vastuu niiden istuttamisesta ja huolenpidosta.

Levittämässä haketta Teurastamon pihalla kasvaville olympiamitalisteille

Aksel Tuohimaa

Kesätöissä Urheilumuseossa

Urheilumuseo palkkasi kaksi yhdeksäsluokkalaista poikaa neljäksi viikoksi kesätöihin. Mitä siitä seurasi ja mitä mieltä he olivat? Teksti ja kuvat ovat heidän itsensä kirjoittamia ja nappaamia. 

Olimme Urheilumuseossa kesätöissä neljä viikkoa kesäkuussa. Meillä oli monipuolisia työtehtäviä. Niihin kuului suksien pakkaamista, arkistointitehtäviä, urheilukirjaston avustavia tehtäviä, kirjojen poistamista ja yksi erikoisempi tehtävä, museon pakettiauton vahaaminen. 

Arkistointitehtäviä oli erilaisia. Yksi niistä oli SM-liigan jääkiekko-otteluiden kirjaamista tietokantaan. Toinen tehtävä oli Suomen kanoottiliiton erilaisten papereiden siirtely kansioihin, ja kolmas tehtävä oli Suomen tanssiurheiluliiton paperien järjestely. Urheilukirjastossa puolestaan otimme urheilu-uutisia sanomalehdistä talteen ja lajittelimme erilaisia urheilulehtiä. Suksia pakkasimme silkkipaperiin ja kuplamuoviin Olympiastadionin tulevaa remonttia varten.

Viljami: 

Mielestäni kesätyö Urheilumuseossa oli mukava kokemus. Museossa oli hyvä työilmapiiri ja siellä oli myös kiva henkilökunta. Itse pidän urheilusta erittäin paljon. Suosikkilajini on jalkapallo, jossa kannatan FC Barcelonaa. 

Urheilumuseo oli hyvä vaihtoehto työpaikaksi. Tein koko neljän viikon ajan monipuolisia hommia. Eniten pidin erilaisista arkistointitehtävistä. Niistä kävi aika selväksi, että Suomessa on monenlaisia urheiluliittoja mm. Suomen kanoottiliitto ja Suomen tanssiurheiluliitto. Pääsin myös tutkiskelemaan Suomen jääkiekkoliiton pöytäkirjoja vuosilta 1975-80. Niiden mukaan voi helposti sanoa, etteivät helsinkiläisjoukkueet oikein pärjänneet. HIFK tosin oli muutamaan otteeseen mukana välierissä ja voitti mestaruuden kertaalleen vuonna 1980. Parhaiten menestyivät TPS ja Tappara. Otteluissa taottiin reilusti enemmän maaleja kuin nykyään, eikä puolustaminen vaikuttanut kiinnostavan pelaajia niin paljon kuin nykyään, sillä jotkut pelit saattoivat päättyä jopa 18-6. Yleisökeskiarvot olivat 4000 ihmisen luokkaa, ja oli joitakin pelejä (enimmäkseen Tappara-Ilves -ottelut), joissa tupa oltiin myyty täyteen (10,200 henkilöä), joka oli silloin mahdollista vain Tampereen jäähallissa. Tykkäsin myös erilaisista kirjastohommista ja kirjojen poistamisesta. Urheilukirjastolle täytyy nostaa hattua, koska siellä on mielestäni erittäin hyvä urheilukirjavalikoima.

Joel: 

Tulin Urheilumuseoon hyvin odotuksin, koska olin ollut täällä edellisenä syksynä kaksi viikkoa TET-harjoittelussa. Olen myös todella kiinnostunut urheilusta, etenkin salibandystä. Harrastan salibandyä Tapanilan Erässä. Olen myös kiinnostunut muista urheilulajeista kuten jääkiekosta, jossa kannatan Helsingin IFK:ta, ja jalkapallosta, jossa kannatan Juventusta. 

Töihini kuului muun muassa museon auton vahaus, suksien pakkaus, arkistointihommat sekä kirjaston avustavia tehtäviä. Lempityöni oli jätepapereiden silppuaminen sekä arkistointityöt. Työilmapiiri oli mielestäni hyvä ja museossa oli kiva työskennellä ja minua neuvottiin asioissa, joita en ollut aikaisemmin tehnyt.

Joel & Viljami, kesäduunarit 2015