Vajavainen tietämykseni ei estänyt heittäytymistä aiheen pariin innokkaasti. Ajankohta, heti kesäloman jälkeen, ei vielä virittänyt tunnelmaan, mutta oli taustatyölle otollista aikaa. Tietojen päivittäminen onnistui mainiosti ihan vaan mukavasti tuolilla istuen ja netissä surffaten. Pian nuo lukuisat lumilautailutermit asettuivat paikoilleen. Keski-ikäinen museoihminen tunsi itsensä taas kerran etuoikeutetuksi; uusien asioiden oppiminen aivoja sopivasti rasittamalla pidentää ikää!?
Aiheeseen perehtyminen avasi minulle kokonaisen uuden maailman. Lumilautailu ei todellakaan ole pelkkää freeridea, vaan rinteessä vapaasti laskemisen lisäksi lautailua voi harrastaa monella eri tavalla.
Freestyle laskeminen on temppujen tekemistä useimmiten ilmassa tai esimerkiksi kaiteilla, joita myös reileiksi sanotaan. Freestylerinnettä sanotaan streetiksi ja kilpailulaji streetillä on nimeltään slopestyle. Paippi (pipe) on lumikouru ja isot hyppyrit bokseja. Big air -kisassa lautailija laskee hyppyristä tehden huikean tempun. Kilpailuissa pisteitä saa suoritusvarmuudesta, korkeudesta, vaikeudesta sekä showmaisuudesta. Juuri näyttävyys on tehnyt tästä alalajista suositun, ja se on mukana myös lumilautailun MM-cupissa.
Lajin suurin kilpailukiertue on World Snowboard Tour (WST), joka on useista kilpailuista muodostuva maailmankiertue. Aikaisemmalta nimeltään se oli Ticket to Ride (TTR). Kiertueeseen kuuluvia lumilautailutapahtumia järjestetään eri puolilla maailmaa melkein pari sataa. Eritasoiset kilpailijat ottavat osaa eri osakilpailuihin ja keräävät rankingpisteitä ja kauden päätteeksi eniten pisteitä kerännyt saa World Snowboard Champion -tittelin. WST-kisoissa kilpaillaan neljässä lajissa: slopestyle, big air, halfpipe ja quarterpipe.
Olympiakisoissa kilpailtavia lajeja ovat halfpipe, parisuurpujottelu ja lumilautakrossi. Viimeksi mainitussa kilpailijat lähtevät yhtä aikaa radalle ja ensimmäisenä maaliin tullut on voittaja. Radalla pitää olla tietty korkeusero ja kaltevuus.
Suomalaiset lumilautailijat ovat maailman huippuluokkaa kilparadoilla. Menestystä on tullut 90-luvulta lähtien niin miehille kuin naisillekin. Suomen ensimmäinen lumilautailun maailmanmestari oli Satu Järvelä, joka voitti kultaa halfpipestä 1995. Muita menestyjiä kilpailurintamalla ovat olleet muun muassa Minna Hesso, Aleksi Litovaara, Heikki Sorsa, Antti Autti, Markku Koski, Peetu ja Petja Piiroinen, Enni Rukajärvi, Eero Ettala ja Roope Tonteri.
 |
|
Vitriinissä
mm. Peetu Piiroisen
palkintoja sekä Heikki Sorsan nuorten MM-kultamitali 2001 (halfpipe) ja
kilpailuliivi Salt Lake Cityn olympiakisoista 2002.
|
Sebu Kuhlberg ja Aleksi Vanninen olivat ensimmäisiä suomalaislaskijoita, jotka saivat tallisopimuksen. Burton, yksi vanhimmista välinevalmistajista, teki heidän kanssaan sopimuksen 1993. Ammattilaislautailijat kiertävät toki myös kilpailuja, mutta ennen kaikkea he tekevät lumilautailuelokuvia ja videopätkiä, jotka ovat hyväksi koettuja markkinointikeinoja myydä lumilautailuun liittyvää välineistöä. Koko lumilautailukulttuuriin liittyy läheisesti tietynlainen rento elämäntapa, joka vahvasti välittyy näistä elokuvista, eikä siis mikään ihme, että erityisesti nuoret ovat ottaneet ne omikseen.
Oman lukunsa muodostavat lumilaudat ja niihin liittyvä grafiikka. Tyhmempi voisi luulla, että lumilaudat ovat sattumanvaraisesti koristeltuja laskuvälineitä. Ei todellakaan! Yleensä, ja varsinkin nykyään, ne ovat ammattigraafikon suunnittelemia ja moni niistä on nimetty kuuluisan laskijan mukaan. Nämä ovat ns. pro model -lautoja, ja ilokseni opin, että erittäin monella suomalaislaskijalla on oma nimikkolautansa, joillakin jopa toistakymmentä. Hyvä Suomi!
Nimikkolautojen lisäksi näyttelyssä kiinnittyy huomio todella hienoihin valokuviin. Lumilautailun kuvaaminen on oma taidelajinsa. Kuvat eivät ole hetkessä syntyneitä otoksia, vaan kaikesta huomaa, että kuvaajat ovat alansa ammattilaisia ja heillä on syvällinen tuntemus kuvattavasta lajista.
Lumi, lauta ja laskeminen -näyttelyn tekeminen oli hieno kokemus. Opin paljon uutta, mutta sen lisäksi tapasin todella paljon mielenkiintoisia lumilautailun parissa työskenteleviä ihmisiä, joista välittyi aito rakkaus lajia kohtaan.
Museon kokoelmat lumilautailun suhteen ovat aika vaatimattomat, joten jouduimme pyytämään paljon esineistöä lainaksi näyttelyä varten. Kukaan ei kieltäytynyt, vaan pikemminkin päinvastoin. Saimme kaiken mitä pyysimme ja erittäin positiivisessa hengessä.
Kiitoksia kaikille lainaajille ja näyttelyn tekoon osallistuneille!
Ja nyt ei kun snoukkaamaan, ja jos se hirvittää, niin fiilistelemään pääsee myös LLL-näyttelyssä.
Riitta Forsman
Näyttelyn nettisivut löytyvät täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti