Kuolleista herännyt painija

”Tarkista lähteesi” soi jokaisen itseään kunnioittavan tutkijan päässä jatkuvasti tutkimusta tehdessä. Lähteiden tarkistaminen kuuluu yleensä myös toimittajien työnkuvaan, mutta kuten olemme huomanneet, uutisten siirryttyä verkkoon on tahti kiihtynyt, kilpailu ”klikkaajista” koventunut ja informaation oikeellisuuden tarkistaminen jäänyt toissijaiseksi.

Aika ajoin verkosta ja lehdistä saa lukea mitä oudoimpia uutisia. Mutta osattiin sitä jo yli sata vuotta sittenkin. Kerron tässä teille maailman yhdestä ihmeestä, kuolleista heräämisestä.

Finskt Idrottsbladet -niminen sanomalehti ilmestyi vuosina 1904–1918. Virallisesti lehti oli Helsingfors gymnastikklubbin äänenkannattaja, mutta kirjoitti varsin laaja-alaisesti urheilusta. Lehden perusti Uno Westerholm, joka oli ensimmäisiä suomalaisia urheilutoimittajia sekä Suomen Palloliiton ja Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton perustajia – varsin aktiivinen herrasmies siis.

Laaja-alainen urheiluvaikuttajuus ei takaa virheettömyyttä lehden sisällöissä. Heti perustamisvuonna lehdessä julkaistiin viaton pieni uutinen: ”Gustav Fristensky, den kände brottaren, känd i Helsingfors sedan senaste vinter, har nyligen aflidit.” Vapaasti suomennettuna: ”Viime talven Helsingin painikilpailuista tunnettu Gustav Fristensky on menehtynyt.” (Finskt Idrottsbladet, 1904, s. 52)

Gustav Fristensky oli syntynyt Böömissä (vuodesta 1918 alkaen tunnettu mm. Tŝekkoslovakiana) vuonna 1879. Fristenskystä kasvoi voimakasrakenteinen nuori mies ja hän kouluttautui teurastajaksi 18-vuotiaana. Hän harrasti voimailua itse tekemillään painoilla ja ryhtyi lopulta painijaksi Böömissä esiintyneen yhdysvaltalaisen James Delewaren innoittamana.

Fristenskystä kehkeytyi erittäin menestynyt amatööripainija – hän voitti noin 2000 ottelua vuosina 1899–1904. Eestiläinen George Lurich kutsui Fristenskyn sirkuspainikiertueelle Pietariin ja Helsinkiin talveksi 1904–1905 ja näin hän siirtyi ammattilaispainijaksi.

Suomen Urheilulehti uutisoikin vuoden 1904 alkupuolella Helsingissä käydyistä kilpailuista näin:

Suomen Urheilulehti, 1904, sivu 104.

 
Liekö noiden kovakouraisten virolaisten syytä, että Fristensky julistettiin kuolleeksi böömiläisissä ja saksalaisissa lehdissä? Jotakin näistä lehdistä seurasi ilmeisesti myös Westerholm kirjoittaessaan ansiokkaasti myös suomalaisessa Idrottsbladetissa edellä mainitun pikku-uutisen.

Mutta miten olikaan oikeasti käynyt?

Gustav Fristenskyllä oli pikkuveli Frantisek, joka harrasti myös painia menestyksekkäästi. Frantisek kuitenkin loukkaantui pahasti painiottelussa ja joutui pitkäksi aikaa sivuun parantelemaan vammaansa. Sanomalehdistössä alkoi kiertää uutinen, että Fristensky oli kuollut ja osa lehdistä käsitti sen olleen vielä kuuluisampi Fristensky, Gustav.

Hieman myöhemmin lehdet saivat korjailla uutisointiaan, kun kuolleista noussut urheilija jatkoi painimista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Uutinen saavutti lopulta myös Suomen, kun Gustav Fristensky oli voittanut jälleen yhden painimestaruuden kotimaassaan:

Finskt Idrottsbladet, 1905, s.118.

Tarinan opetus lienee se, että vaatii vaivannäköä, jos haluaa pitää juttunsa faktat oikeasti faktoina. Eikä toisaalta kannattane twiitata tai otsikoida ketään kuolleeksi ilman suoria lähteitä.

Tämän tekstin lähteenä on edellä mainittujen lehtien lisäksi allekirjoittaneen ja Frantisek Fristenskyn lapsenlapsen, Frank Fristenskyn välinen kirjeenvaihto marras–joulukuulta 2013.

Kalle Rantala