Varastokertomuksia: Tutkijalle vähän päänvaivaa - saksankielistä tekstiä ja iso määrä japanilaisia nimikirjoituksia

Urheilumuseossa digitoidaan alituisesti kokoelmia. Uusimpana digitoinnin muotona mukaan on tullut 3D-skannaus. Mukana 3D-skannauksissa oli 1930-luvulla valmistettu Oy Urheilutarpeita Ab Karhun kiekko. Kyseinen koivuinen kiekko on edelleen loistokunnossa. Se näyttää siltä, ettei sitä ole juurikaan heitetty. Lakkaus kiiltää ja leimat ovat nähtävillä. Metallikehikossa ei ole vikoja. Erikoista kiekossa on lähinnä se, että siihen on kirjoitettu saksankielistä tekstiä molemmin puolin. Lisäksi toiselta puolelta kiekkoa paljastuu merkittävä määrä japanilaisia nimikirjoituksia. Mitä ihmettä?

Kiekossa lukee:

”An Herrn J.Tossavainen zum andenken von Japanischer Studentmannschaft Jüli 1935”

Vapaasti suomennettuna tekstissä todetaan "Kiitollisuudella Herra J. Tossavaiselle japanilaiselta opiskelijajoukkueelta heinäkuussa 1935."

Kun katsoin kiekon luettelointitietoja, en huomannu merkintää kuka oli J. Tossavainen, ja ketä nämä japanilaiset henkilöt, joiden nimikirjoituksia kiekossa oli runsain mitoin, oikein olivat. Ja mikä heitä oikein yhdisti kesällä 1935?

J. Tossavaisen henkilöllisyys oli helppo homma sinänsä, koska kollegani osasi yhdistää hänen heti Jussi Tossavaiseen, stadionin pitkäaikaiseen isännöitsijään. Tehtäväksi jäi vain varmistaa, että kyseinen mies oli jotenkin mukana heinäkuussa 1935 kun japanilaiset urheilijat kisasivat Suomessa. 

Kun viisitoista japanilaisurheilijaa ja heidän taustajoukonsa saapuivat Helsinkiin 20.7.1935, viidentoista matkapäivän jälkeen, oli joukko uteliaita suomalaisia heitä vastassa. Jo samana päivänä japanilaiset lähtivät Eläintarhan kentälle harjoittelemaan HKV:n kutsusta. Paikalle oli saapunut maineikkaita suomalaisia urheilumiehiä, mm. Lauri Lehtinen, Kalevi Kotkas, Gunnar Höckert ja valmentaja Armas Valste. Mukana oli myös Jussi Tossavainen, joka toimi harjoituksissa pikajuoksijoiden lähettäjänä. BINGO!

(Suomen Urheilulehti 22.7.1935)

Japanilaisten yliopistourheilijoiden oli tarkoitus kilpailla Suomessa eri paikkakunnilla suomalaisia urheilijoita vastaan. Myöhemmin Suomessa oli määrä myös ottaa mittaa yhdysvaltalaisista urheilijoista, joista kuusi saapui japanilaisten vanavedessä Helsinkiin 23.7. Joukossa oli pääasiassa heittäjiä, hyppääjiä ja pikajuoksijoita, samoin kuin Japanin joukkueessa. 

Japanilaiset kävivät haastamassa suomalaiset Kuusankoskella, Kuopiossa ja Vaasassa. (Suomen Urheilulehti 29.7.1935) 

Eläintarhan kenttä kelpasi yhdysvaltalaisille (Suomen Urheilulehti 25.7.1935)

Varsinaiset Suomi-USA-Japani-ottelupäivät järjestettiin Helsingissä 25.–26.7.1935. (Suomen Urheilulehti 25.7.1935)

Päähuomio ja jännityksen kohde Suomen kisoissa oli tietenkin se, ketkä olivat todennäköisiä olympiamitalisteja seuraavana vuonna Berliinissä. Yhdysvaltalaisten pienestä joukkueesta kiekonheittäjä Gordon Dunn voittikin olympiahopeaa ja Marc Robinson puolestaan nappasi hopeaa 200m:n juoksussa. Kun palataan takaisin Karhun valmistamaan kiekkoon, huomataan nimikirjoitusten joukosta ainakin Berliinin 1936 olympiakulta- ja pronssimitalisti Naoto Tajiman nimikirjoitus. Kultaa hän voitti kolmiloikassa ja pronssia pituushypyssä. Myös Masao Haradan nimikirjoitus löytyy kiekosta. Hän voitti 1936 olympiahopeaa kolmiloikassa.

Jussi Tossavainen luultavammin sai kiekon Japanin joukkueen valmentajalta Mikio Odanilta, joka osasi saksaa. Jussin kielitaidosta ei ole tietoa, mutta ilmeisen hyvän vaikutuksen hän hymyileviin japanilaisiin kuitenkin jätti. Kiekko tuskin kuului alunperin japanilaisille, koska siitä löytyy Suomen Urheiluliiton merkki.  

Tämän kiekon ympärille siis kietoutuu mielenkiintoinen tarina, josta saisi varmasti vielä lisääkin kerrottavaa, jos sukeltaisi syvemmälle Suomen kesään vuonna 1935.

Riikka Aminoff