27. toukokuuta 2016

Laatu korvaa määrän – Suomen Jalkapallomuseon uusi perusnäyttely on auki

Uusittu Suomen Jalkapallomuseo avattiin yleisölle keskiviikkona 25.5.2016. Museo sijaitsee entisellä paikallaan Valkeakoskella Myllysaaren museon kolmannessa kerroksessa, mutta mikään muu museossa ei ole ennallaan. Tässä tekstissä avaan näyttelyprojektin vaiheita sekä näyttelyn sisällössä tehtyjä valintoja.

Jalkapallomuseon perusnäyttelyn uudistamista on suunniteltu jo vuosia. Uudistushankkeen ensimmäinen vaihe oli muutama vuosi sitten toteutettu auditorio-tilan muuttaminen ”Pohjoiskaarre”-huoneeksi, jossa on entisaikojen pukukopin lisäksi filmikooste suomalaisen jalkapallon historiasta. Tämä tila on entisellään nykyisessäkin näyttelyssä. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella uudistushanke voitiin viedä päätökseen myös perusnäyttelyn osalta.

Omalta kohdaltani näyttelyprojekti alkoi käsikirjoituksen ensimmäisellä luonnoksella loppuvuodesta 2014 ja päättyi näyttelyn pystyttämiseen puolisentoista vuotta myöhemmin. Näyttelyn sisältösuunnittelussa on alusta lähtien ollut monia isoja kysymyksiä ratkottavana: temaattinen vai kronologinen jäsentely? mitä näyttelyssä nostetaan esiin, miksi, millä tavalla ja ketä varten? kuinka paljon tekstiä ja kuinka paljon esineitä, ja miten ne asetellaan, niin että kävijän mielenkiinto pysyy yllä? Suomen jalkapallohistoria yltää yli 100 vuoden taakse, ja jalkapallomuseon kokoelmat kattavat suuren osan tästä ajasta, joten pelikenttää riitti. Osa kysymyksistä ratkesi jo varhain – kuten sisällön jäsentely teemoittain, ja esineiden nostaminen esiin tarinoiden avulla – mutta osaa piti miettiä vielä näyttelyn pystyttämisen aikana. Tärkeä ohjenuora oli esinemäärän pitäminen rajallisena. Jokaiselle esineelle oli annettava riittävästi tilaa ja tunnistetiedot, ja kävijälle oli pystyttävä osoittamaan, miksi kyseinen esine on valittu näyttelyyn.


Vitriinien esinemäärä pidettiin rajallisena ja ripustus mietittiin uudelta pohjalta.
Suunnittelin sisältöä yhdessä näyttelyarkkitehti Kari Kuosman kanssa. Prosessin aikana hahmottui vähitellen tekstien ja kuvien fyysinen olomuoto ja paikka näyttelyssä: teemojen yleistekstit painatettiin katoista roikkuviin kuvitettuihin banderolleihin ja esinetarinat vitriinien sisällä oleviin, myöskin kuvalla varustettuihin paneeleihin. Suomalaisen jalkapallon Hall of Fame sijoitettiin näyttelyn alkuun: jokaisesta tähän mennessä 40 kunniagalleriaan valitusta henkilöstä on fyysisesti esillä kuva, nimi, syntymävuosi ja järjestysnumero. Esittelyteksteihin ja lisäkuviin pääsee käsiksi kosketusnäytöllisellä tietokoneella.

Yleiskuva valmiista näyttelysalista 1

Hyviä jalkapallokuvia haluttiin esille mahdollisimman paljon: niitä päätyi lopulta näyttelyn seinälevyihin, kattotifoihin ja vitriinien sisäisten kuvaruutujen diaesityksiin. Esillä on sadoittain jalkapallokuvia Suomen jalkapallohistoriasta. Tavoitteena oli löytää jokaiseen kohtaan kuva, joka olisi sekä esteettisesti näyttävä ja hyvälaatuinen että kyseisen teeman aihepiiriin sopiva, mieluiten pelitilanteesta. Toisinaan tällaisia ihannekuvia ei löytynyt, jolloin piti miettiä painotetaanko näyttävyyttä vai kuvan aihetta. Lähes kaikki näyttelyn kuvat ovat Urheilumuseon valokuvakokoelmasta, joskin täsmähankintoja tehtiin myös jalkapallokuvaaja Jussi Eskolalta. 1980- ja 1990-lukujen osalta kuvat ovat etupäässä Juha Tammisen ottamia.


Ikkunasuojalevyihin valittiin parhaat kuvat.

Pyrin sekä esine- että kuvasisällön valitsemisessa hyödyntämään sekä museoammatillista kokemustani että suomifutisfaniuttani. Esille oli saatava jalkapallohistoriallisesti arvokkaimmat ja mielenkiintoisimmat esineet sekä kuvia merkittävistä otteluista, tapahtumista ja pelaajista, mutta painotin lisäksi sellaista sisältöä, jota itse fanina haluaisin jalkapallomuseossa nähdä. Tällaisia esineitä ovat muun muassa huippupelaajien pelipaidat ja pelikengät, jotka mielestäni eivät edellisessä perusnäyttelyssä päässeet tarpeeksi hyvin esille. Näyttelyä varten Urheilumuseosta lainatuista esineistä suuri osa onkin juuri pelivarusteita. Pidin myös tärkeänä sitä, että esine- ja kuvapuoli yltää aivan tähän päivään saakka, ja mukana on myös nykyisiä aktiivipelaajia. Viime vuosien tapahtumista oli jollain tavalla huomioitava ainakin jalkapallokartalle palanneet Stadin derbyt ja HJK:n pääsy Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen 2014. Tuorein esine näyttelyssä on Panu Aution GFT-pelipaita, joka oli pelikäytössä vielä muutama kuukausi sitten. Erikoista kyllä, kyseinen esine on myös yksi näyttelyn huonokuntoisimmista, kuten paitaa lähemmin tarkastelevat nopeasti huomaavat. (Aution kirjoittaman paidan tarinan voi lukea täällä)

Näitä ei voinut jättää näyttelystä ulos. Keskellä Suomen jalkapallohistorian ikonisin kenkäpari, Jari Litmasen Copa Mundialit, vierellään Urheilumuseosta lainatut Sami Hyypiän (vas.) ja Mikael Forssellin pelikengät.
Näyttelyn pystyttäminen aloitettiin, kun tiloissa tehdyt rakenteelliset muutostyöt, maalaustyöt ja paneelit ja banderollit oli saatu valmiiksi. Viisi työntäyteistä päivää Valkeakoskella pitivät sisällään omat haasteensa, mutta lopulta kaikesta selvittiin ja näyttely saatiin avattua suunnitellussa aikataulussa. Oma vastuualueeni painottui vitriinien sisäpuolelle, kun taas kaikkea niiden ulkopuolella tapahtuvaa työsti paikallinen moniosaaja Heino Pekkarinen. Talkooväkeä saatiin avuksi Hakan hiihtojaostosta. Suuret kiitokset kaikille pystytyksessä mukana olleille, ennen kaikkea useamman ihmisen työt hoitaneelle Heinolle!

Pystytyksessä riitti töitä.

Niinistö etsii paikkaansa.

Valmiissa näyttelyssä Hall of Famen takana avautuva ensimmäinen näyttelysali on omistettu suomalaiselle seura- ja maajoukkuejalkapallolle – mukaan luettuna naisten jalkapallo. Toisessa salissa näkökulmaa sekä loitonnetaan että tarkennetaan, kun mukana on teemoja pelikenttien ulkopuolisille ilmiöille ja erilaisille jalkapalloon liittyville toimijoille kuten kannattajille, valmentajille ja erotuomareille. Mukana on myös kansainvälistä aineistoa, sillä sitäkin Valkeakoskelle on päätynyt varsin paljon. Salien välissä oleva, kulkujärjestyksessä Pohjoiskaarre-huoneen jälkeinen tila – jota leimaa kokouspöytä – on omistettu SM-sarjan historian 12 parhaalle maalintekijälle. Käytävällä voi tutustua jalkapallokenkien ja -pallojen kehitykseen; toiminnallisuutta taas edustaa klassinen pöytäjalkapallopeli toisen näyttelysalin kulmassa.

Kuriositeetti jos mikä: Sami "Hypian" ensimmäisiä pelipaitoja Liverpoolissa.
Lopputulokseen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, vaikka aivan kaikkia suunnitelmia ei vielä tässä vaiheessa saatu toteutettua. Suomessa on nyt paikka, jossa maamme jalkapallon aineelliseen kulttuuriperintöön on vaivatonta ja viihdyttävää tutustua. Toivon tietysti, että tarvetta vitriinien sisällön päivittämiselle syntyy jo lähitulevaisuudessa – erityisesti teeman numero viisi kohdalla (miesten jalkapallomaajoukkue).

Jouni Lavikainen




Suomen Jalkapallomuseo on avoinna Myllysaaren museon kolmannessa kerroksessa Valkeakoskella osoitteessa Kanavanranta 3:

1.9.–31.5. ti-pe klo 10–16, su klo 12–16 (ma ja la suljettu)
1.6.–31.8. ma-pe klo 10–16 ja la-su klo 12–16.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti