Olympiamuseoiden yhteistyö – Olympic Museums Network

Olympic Museums Network perustettiin syyskuun 7. päivänä 2006 Lausannessa Kansainvälisen Olympiakomitean (KOK) aloitteesta ja KOK:n Olympiamuseon toimiessa verkoston vastuullisena puheenjohtajana. Perustajajäseninä oli yksitoista olympia- tai urheilumuseota eri puolilta maailmaa, Suomen Urheilumuseo ainoana Pohjoismaista.

Verkoston tarkoituksena on toimia yhteistyössä olympialiikkeen kulttuuriperinnön tallentamisessa ja tehdä yhteistyötä esimerkiksi museo-opetuksessa, kokoelmakysymyksissä, näyttelyissä ja julkaisuissa. Verkoston tapaaminen järjestetään vuosittain, joten tänä vuonna pidetään jo yhdestoista yleiskokous.

Tuntuu siltä, että KOK:n tavoitteena on kerätä mahdollisimman moni olympiamuseo verkoston piiriin. Tällä hetkellä jäseniä on jo 27 ja kansalliset olympiakomiteat ovat lisäksi tiedottaneet peräti neljästäkymmenestä viidestä potentiaalisesta ehdokkaasta. Yleiskokousten järjestäminen tulee olemaan melko haasteellista, jos verkoston museoiden määrä kasvaa lähivuosina yli seitsemäänkymmeneen. Toisaalta määrä kuvaa olympialiikkeen globaalisuutta.

Olympic Museums Networkin yleiskokouksen osanottajat Richmondin Olympic Ovalissa Kanadassa 25.9.2015.

Eniten jäsenmuseoita on Euroopasta (12) ja Aasiasta (10). Aasian kymmenestä museosta viisi sijaitsee Kiinan Kansantasavallassa ja peräti neljä niistä on KOK:n jäsenen ja Kansainvälisen Nyrkkeilyliiton puheenjohtajan tohtori Ching-Kuo Wun perustamia tai suunnittelemia. Asian tekee erikoiseksi se, että Taipeissa syntynyt tohtori Wu on KOK:n edustaja Taiwanissa. 

Pohjoismaista verkostoon kuuluu nykyään Urheilumuseon lisäksi vasta uusittu Norjan Olympiamuseo Lillehammerista ja Göteborgin Urheilumuseo. Tukholmassa sijaitseva Ruotsin Urheilumuseo ei ole verkoston jäsen. Erikoista on, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa ei ole olympiamuseota, vaikka Lontoo on järjestänyt kesäolympiakisat kolme kertaa. Oseaniasta ei Olympic Museums Networkiin kuulu tällä hetkellä yhtään museota, mutta tietääkseni ainakin Australia (Melbourne) ja aina yhtä eksoottinen Vanuatu ovat osoittaneet kiinnostuksensa.

Yli puolet verkoston museoista on olympiamuseoita, joiden kokoelmaohjelma perustuu olympiahistorian tallentamiseen. Lähinnä eurooppalaisilla museoilla on laajempi kokoelmapolitiikka, joka ulottuu myös kansalliseen urheilukulttuurin ja sen ilmiöihin.

Olympic Museums Networkin toimesta on perustettu sen yhteydessä toimiva Collections Working Group, joka nimensä mukaisesti paneutuu kokoelmakysymyksiin. Työryhmän seminaareja on järjestetty viisi, viimeksi Thessalonikin olympiamuseossa Kreikassa 16.-17.6.2016. Tapaamisten aiheina ovat olleet esimerkiksi museoiden tallennuspolitiikka, väärennökset ja esineiden provenienssi, eli esineen ja sen omistussuhteiden täydellisen historian selvittäminen.

Olympic Museums Networkin kokoelmatyöryhmän seminaari järjestettiin Urheilumuseossa 14.-15.8.2014.

Thessalonikin olympiamuseo.

Olympic Museums Networkin kokoelmatyöryhmän seminaari Thessalonikin olympiamuseossa Kreikassa 16.-17.6.2016.

Thessalonikin olympiamuseossa on esillä Helsingin vuoden 1952 olympiakisojen soihdun kopio. Aitoja, taiteilija Aukusti Tuhkan suunnittelemia soihtuja valmistettiin vuoden 1952 kisoihin vain 23 kappaletta.

Verkoston jäsenmuseoilla on oikeus käyttää Olympic Museums Networkin tunnusta olympiarenkaineen ja mikä vielä tärkeämpää, ne saavat korvauksetta käyttöönsä Olympiamuseon laajan filmiarkiston. Urheilumuseolle tämä yhteistyö ja Kansainvälisen Olympiakomitean arkistojen käyttö on erityisen tärkeätä  uuden perusnäyttelymme suunnittelussa.

Pekka Honkanen