Urheilumuseon uusilla verkkosivuilla on käytössä uudenlaista
3D-tekniikkaa, joka antaa mahdollisuuden tarkastella museoesineitä todella
tarkasti eri puolilta. Parhaiten tämä onnistuu kosketusnäytöllä, mutta myös tarkentaminen
ja kääntely tietokoneen rullahiirellä onnistuvat mainiosti.
Pitkä ja monivaiheinen 3D-projekti alkoi lokakuussa 2014. Aluksi
kokoelmista valittiin 50 esinettä kuvauksia varten. Valinnan tekeminen ei ollut
helppoa, mutta vähitellen lista valmistui. Kriteerinä oli luonnollisesti
esineiden urheiluhistoriallinen merkittävyys. Pyrimme myös valikoimaan esineitä
mahdollisimman monesta urheilulajista sekä esineryhmästä; mitalien ja
piikkareiden lisäksi joukossa on urheiluvälineitä, taide- ja muistoesineitä sekä
asuja.
Esineiden arviointia ennen kuvauspäätöksen tekemistä.
Salibandymaalivahdin kypärä ei soveltunut 3D-kuvattavaksi.
|
Melko pian kuvausten edetessä kävi selväksi, että alun perin
tekemämme lista kuvattavista kokoelmien helmistä ei toteutuisikaan. Valokuvaustekniikka ei soveltunut esimerkiksi
kiiltäville palkintoesineille tai nahkaisille mustille esineille. Urheilumuseon esinekokoelmassa on noin
34 000 esinettä, joten epäkelpojen tilalle uusien miettiminen onnistui
melko mukavasti.
Varsinainen esineiden 3D-kuvaaminen oli verrattain hidasta
puuhaa. Käytännön työn teki firma nimeltään Versoteq. Yhden esineen kuvaaminen kesti muutamasta
minuutista jopa 15 minuuttiin ja kuvauspäiviä kertyi kaikkiaan 12. Museon
henkilökuntaa tarvittiin lähinnä esineistön kuljettamiseen ”kuvausstudioon”, kuvausten
valvomiseen sekä olemaan välillä teknisenä avustajana kuvaajalle.
Legendaarisen urheiluselostajan Pekka Tiilikaisen lakki
kuvattavana.
|
Valokuvaamisen lisäksi kuvat vaativat luonnollisesti
jälkikäsittelytyön, jonka Versoteqin ammattilaiset tekivät kuvausten jälkeen ja
meidän tehtäväksemme jäi joko lopputuloksen hylkääminen tai hyväksyminen. Pitkä projekti alkoi olla tältä osin olla lopuillaan
huhtikuussa 2015.
Pelkkä 3D-kuva uusilla nettisivuilla ei tietenkään riitä,
vaan kuvat tarvitsevat tuekseen faktatietoa ja tarinoita. Aika monesta
esineestä löytyikin helposti tarina kerrottavaksi, mutta joidenkin kohdalla tietojen
löytäminen vaati hieman salapoliisityötä. Kollega ilahtui suunnattomasti
etsiessään tietoja Karhun valmistamasta kiekosta ja törmäsi Suomen
Urheilulehden juttusarjaan vuodelta 1935, jossa kerrottiin japanilaisryhmän
vierailusta Suomessa. Otsikot ”Nipponin pojat ovat tulleet” ja ”Japanilaiset
Suomea samoilemassa” kirvoittivat leveän hymyn huulille ja sai kynän syyhyämään.
Aiheesta syntyikin sekä esinetarina että
blogiteksti.
Melkein poikkeuksetta sivuilla olevat urheiluvälineet ja
useat jalkineet ovat Karhun valmistamia ja onneksi museossa on lähdemateriaalia
liittyen juuri näihin Karhun valmistamiin esineisiin. Vanhimmat tuotekuvastot
ovat 1920-luvulta, ja niissä on upeita piirroskuvia ja tietoja näistä
välineistä. Useamman kuin kerran askeleet johdattivat t arkistomakasiinin
tietylle hyllylle Karhun aineistojen pariin.
Karhun retkeilykuvastossa vuodelta 1936 esitellään
erityyppisiä jalkineita.
|
Museon uudet nettisivut avautuivat kesäkuun alkupuolella ja
ensimmäiset 15 3D-mallinnosta revähtivät ruudulle kaiken kansan
tarkasteltavaksi. Projekti on edelleen
vaiheessa, sillä loput 35 valittua esinettä odottavat edelleen pääsyä
nettisivuille. Sitä odotellessa tutustukaa ihmeessä näihin ensimmäisiin
valittuihin paloihin ja tarinoihin niiden takaa.
Kannattaa vierailla myös Versoteqin omassa
3Dmusea-sivustolla, jolta löytyy Urheilumuseon esineiden lisäksi myös muiden
museoiden esineistöä.
Riitta Forsman