MM-kisasarjamme
päätösosassa seikkailevat maailmanlopun takia uransa lopettanut maalivahti, MM-kisoissa
tekemänsä maalinsa takia seurastaan lähtöpassin saanut hyökkääjä ja
historiallisen korttihattutempun tehnyt tuomari. 2000-luvun digitaalisen
vallankumouksen myötä MM-kisojen seuraaminen ei enää ole sidoksissa aikaan tai
paikkaan.
1998: MM-sankarista erakoksi
Argentiinan ja Englannin puolivälieräottelu Ranskan
MM-kisoissa muistetaan 18-vuotiaan ihmepojan, Michael Owenin, soolomaalista,
David Beckhamin ulosajosta ja rangaistuspotkukilpailusta, jossa Argentiinan
torjui jatkoon maalivahti Carlos Roa. Urallaan jyrkässä nousukiidossa ollut
Mallorcan maalivahti koppasi seuraavalla kaudella Espanjan liigan
Zamora-palkinnon vähiten maaleja suhteessa pelattuihin otteluihin päästäneenä
maalivahtina.
Roa oli sankari, jollaista jalkapallohullussa Argentiinassa
oli tuskin koskaan ollut. Hän noudatti tiukkaa kasvisruokavaliota, mikä oli
lihaisia pihvejä rakastavassa maassa sen verran erikoista, että häntä alettiin
kutsua lempinimellä lechuga
(salaatti). Lisäksi Roa oli harras seitsemännen päivän adventisti.
Totutut kaavat olivat miehen pelaajaurasta kaukana. Uransa
alussa Roa sairastui malariaan seurajoukkueensa Racing Clubin kiertueella
Kongossa. Mallorcan valmistautuessa kauteen 1999/2000 30-vuotias maalivahti
ilmoitti yllättäen lopettavansa uransa. Syynä oli lähestyvä vuosituhannen
vaihde, jolloin Roa uskoi maailmanlopun koittavan. Hän halusi viettää viimeiset
hetkensä maan päällä etsien henkistä yhteyttä Jumalan kanssa. Tätä varten hän
matkusti takaisin kotimaahansa ja eristäytyi syrjäiseen retriittiin Córdoban
maakunnassa.
Kun maailmanloppu ei tullutkaan, Roa jatkoi uraansa.
Maajoukkuepaitaa hän ei enää pukenut päälleen, ja Mallorcassakin suuruudenpäivät
olivat takana. Uskonnollisen vakaumuksensa takia Roa kieltäytyi pelaamasta
lauantaisin, jolloin oli adventistien viikoittainen lepopäivä. Siirryttyään
Albaceteen Roalla diagnosoitiin kivessyöpä, josta hän toipui vuoden
intensiivisten kemoterapiahoitojen jälkeen. Pelaajauransa jälkeen hän on
työskennellyt maalivahtivalmentajana maajoukkueaikojensa pelikaverin, Matías
Almeydan, valmentamissa seuroissa: River Platessa, Banfieldissa ja Meksikon
liigan Guadalajarassa.
2002: Lähtöpasseja
Etelä-Korean valtasi kesällä 2002 ennenkuulumaton
jalkapallokuume. Epäilykset isäntämaan tason riittävyydestä Japanin kanssa
jaetuissa MM-kisoissa haihtuivat jo avausottelussa, jossa kokenut
kisakävijä Puola kaatui 2-0. Etelä-Korean seuratuin pelaaja oli Ahn Jung-hwan,
kotimaassaan pop-tähden suosion omannut hyökkääjä, joka seuratasolla edusti
italialaista Perugiaa.
Neljännesvälierässä Etelä-Korean vastustajaksi tuli juuri
Italia. Jo muutaman minuutin kuluttua pelin alusta stadionin punainen
yleisömeri kohahti, kun ecuadorilainen erotuomari Byron Moreno vihelsi
rangaistuspotkun Etelä-Korealle. Vetovastuun otti Ahn, jonka yrityksen
Gianluigi Buffon kuitenkin torjui.
Tapahtumarikas ottelu eteni jatkoajalle lukemissa 1-1.
Jatkoajan tapahtumat antoivat runsaasti aihetta peri-italialaisille
salaliittoteorioille. Damiano Tommasin maali hylättiin kyseenalaisesti
paitsiona, ja Francesco Totti sai toisen keltaisen kortin sukelluksesta
rangaistusalueella, vaikka näytti tulleen rikotuksi. Kolme minuuttia ennen
loppua Lee Young-pyon keskitys leijaili yli Paolo Maldinin pään, ja Ahn puski
pallon maalin. Kultaisen maalin myötä peli päättyi siihen, ja Italian lähtöpassit voitiin leimata.
Seuraavana päivänä Italian sanomalehdet kirkuivat maan
kokemaa vääryyttä. Perugian presidentti Luciano Gaucci ilmoitti, ettei Ahnilla
olisi hänen seuraansa enää mitään asiaa. Myöhemmin Gaucci perui puheitaan ja
tarjosi Ahnille jatkosopimusta. Korealaistähti oli kuitenkin saanut Italiasta
tarpeekseen ja jatkoi uraansa Japanin J-liigan Shimizu S-Pulsessa.
2006: Kolme keltaista
Kroatia-Australia oli jo lähtökohdiltaan kiinnostava
kamppailu. Siirtolaisuuden virrat olivat luoneet maiden välille tiiviit
yhteydet. Neljällä australialaispelaajalla oli sukujuuria Kroatiassa, ja kolme
Kroatian pelaajaa oli syntynyt Australiassa. Lisäksi kummallakin joukkueella
oli mahdollisuudet jatkoon. Ottelun päätuomarina oli kokenut englantilainen
oikeudenjakaja, Graham Poll.
Viimeisen kymmenminuuttisen koittaessa tilanne oli 2-2.
Kroatian Dario Šimić näki viisi minuuttia ennen loppua punaista, ja vain kaksi
minuuttia myöhemmin Poll ajoi ulos Australian Brett Emertonin. Loppuminuutit
huipensivat kaoottisen pelin Pollin kannalta kiusallisella tavalla. Kroatian
Stjepan Tomas pelasi palloa kädellään rangaistusalueella, mutta vihellystä ei
kuulunut. Lisäajalla Poll antoi puolustaja Josip Šimunićille – yhdelle Kroatian
joukkueen Australiassa syntyneistä pelaajista – toisen varoituksen, mutta
unohti ajaa hänet ulos. Lisäajan vedellessä viimeisiään pallo oli lipumassa
Kroatian maaliin kolmannen kerran, kun Poll vihelsi pelin päättyneeksi – juuri
ennen kuin pallo ylitti maalilinjan. Ottelu päättyi tasatulokseen 2–2, mikä toi
jatkopaikan Australialle. Pelin jälkeisissä hulinoissa Poll näytti Šimunićille
keltaista korttia kolmannen kerran muistaen tällä kertaa nostaa perään myös
punaisen kortin.
MM-kisahistoriaan jäänyt korttihattutemppu jäi odotetusti
Pollin viimeiseksi teoksi kansainvälisissä lopputurnauksissa. Näin hän osoitti
todeksi oman lausuntonsa erotuomareista ennen kisoja: ”jos teet pelissä ison
virheen, se on viimeinen pelisi”.
2010: Ranskalainen kapina
Ennusmerkit olivat olemassa jo kuukausia ennen
lopputurnausta Etelä-Afrikassa. Edelliskisojen finalistimaa Ranska oli
selviytynyt MM-kisoihin ilmiselvän tuomarivirheen turvin, kun Thierry Henry oli
jatkokarsinnassa Irlantia vastaan ottanut pallon kädellään mukaansa ja
syöttänyt sitten William Gallasille, joka oli tehnyt ratkaisevan maalin. Eric
Cantona oli luonnehtinut päävalmentaja Raymond Domenechia Ranskan huonoimmaksi
johtajaksi sitten Ludvig XVI:n. Huhuttiin klikeistä ja kiusaamisesta. Kisojen
alla neljä pelaajaa jäi kiinni alaikäiseltä prostituoidulta ostetuista
palveluista.
Ranskan jäätyä avausottelussaan maalittomaan tasapeliin
Uruguayn kanssa ja hävittyä sitten surkean esityksen jälkeen Meksikolle kipinä
roihahti kapinaksi. Nicolas Anelka oli vaihdettu kentältä Meksiko-ottelun
tauolla, ja pelin jälkeen kävi ilmi, että vaihdon syynä oli Domenechin
solvaaminen pukukopissa. Muun joukkueen sympatiat olivat hyllytetyn Anelkan
puolella. Pelaajat vetäytyivät harjoituksissa joukkueen bussiin, vetivät verhot
alas ja laativat kapinakenraali Patrice Evran johdolla valmentajalleen
kirjallisen lausunnon, jossa he ilmoittivat tukevansa Anelkaa ja kieltäytyvänsä
harjoittelemasta. Viimeisen ottelunsa riitainen joukkue hävisi Etelä-Afrikalle
1–2.
Nöyryytetty jalkapallomaa pesi kisojen jälkipyykkiä
kuukausia. Ranskan jalkapalloliiton puheenjohtaja Jean-Pierre Escalettes
ilmoitti erostaan joukkueen palattua kotimaahan. Domenechin pestin päättyminen
oli ollut tiedossa jo aiemmin. Kuulustelujen jälkeen kapinaringin ydin
tarkentui viiteen pelaajaan, joista pisimmän pelikiellon sai Anelka. ”Nämä
ihmiset ovat klovneja. Kuolen nauruun”, kuittasi 18 ottelun pannansa Anelka,
ilmoittaen samalla maajoukkueuransa päättyneen.
MM-kisat 1998–2018 Suomessa
Vuosituhannen vaihteessa jalkapallon arvokisojen mediasisällöt
olivat perinteisten medioiden kohdalla vakiintuneet nykyisiin muotoihinsa:
suorat TV-ottelulähetykset kaikista paitsi päällekkäisistä otteluista,
kisastudiot, satamäärin lehtijuttuja, urheilulehtien perusteelliset kisaennakot. Yhdysvaltojen MM-kisojen 1994 ja Ranskan 1998 välillä oli kuitenkin yksi merkittävä ero: 1990-luvun puolivälissä maailmanlaajuisen läpimurron tehnyt internet. Ranskan MM-kisoilla oli jo virallinen kisasivustonsa, ja kisoja puitiin lukuisilla erikielisillä sivustoilla ja keskustelupalstoilla.
Internet tarjosi mahdollisuuden paitsi tiedonhankintaan myös mielipiteiden vaihtoon. Uutta keskustelukulttuuria ihmeteltiin Helsingin Sanomien palstoilla asti. "Kisat herättävät intohimoja myös Suomessa, vaikka Suomi ei olekaan mukana kisoissa", kirjoitti toimittaja Reijo Hakola HS:n jutussaan "Jalkapallohuumaa verkossa" 12. kesäkuuta 1998. "Esimerkiksi Soccernetin futisfoorumissa käytiin torstaiaamuna kiivasta mielipiteenvaihtoa kisojen avausottelusta Brasilia-Skotlanti. Marko sai aikaan kipakan keskustelun ilmoittamalla, että Ronaldo on tasan yhtä hyvä kuin 'amputoitu kameli'. 'Ei ollut hääppöinen esitys mieheltä, jota niin kovin hehkutetaan maailman parhaaksi', Marko kirjoitti. Markon tölväisy tuotti muutamassa kymmenessä minuutissa puheenvuoroja Ronaldon puolustukseksi."
Internet tarjosi mahdollisuuden paitsi tiedonhankintaan myös mielipiteiden vaihtoon. Uutta keskustelukulttuuria ihmeteltiin Helsingin Sanomien palstoilla asti. "Kisat herättävät intohimoja myös Suomessa, vaikka Suomi ei olekaan mukana kisoissa", kirjoitti toimittaja Reijo Hakola HS:n jutussaan "Jalkapallohuumaa verkossa" 12. kesäkuuta 1998. "Esimerkiksi Soccernetin futisfoorumissa käytiin torstaiaamuna kiivasta mielipiteenvaihtoa kisojen avausottelusta Brasilia-Skotlanti. Marko sai aikaan kipakan keskustelun ilmoittamalla, että Ronaldo on tasan yhtä hyvä kuin 'amputoitu kameli'. 'Ei ollut hääppöinen esitys mieheltä, jota niin kovin hehkutetaan maailman parhaaksi', Marko kirjoitti. Markon tölväisy tuotti muutamassa kymmenessä minuutissa puheenvuoroja Ronaldon puolustukseksi."
World Wide Web oli vasta alkusoittoa: 2000-luvulla globaali mediamaisema on mullistanut urheilun seuraamisen. Digitalisaation myötä jalkapallon MM-kisat eivät enää ole vain olohuoneissamme,
vaan myös taskuissamme. Vaikka valtavirtaa olevat alustat ovat edelleen sohva
ja televisio, yhä useampi katsoo pelejä älypuhelimestaan tai tabletistaan. Sosiaalisen median murros on pirstonut perinteisen median roolin julkisuuden
portinvartijana ja tehnyt käyttäjistään sisällöntuottajia, joiden viestit
leviävät hetkessä ympäri maailman. MM-kisojen neljän vuoden sykli
havainnollistaa muutoksen nopeutta. Vielä Saksan MM-kisojen aikaan 2006
Facebook, Twitter ja YouTube olivat pitkälti tuntemattomia. Kahdeksan vuotta myöhemmin 35,6 miljoonaa twittertiliä visersi
sisältöä niiden kahden tunnin ajan, kun Saksa murjoi Brasiliaa MM-välierässä Maracanãlla.
Some synnyttää nopeasti leviäviä ja yhtä nopeasti unohtuvia ilmöitä sekä tarjoaa yhteyden katsojien ja pelaajien välille. Meneillään olevissa Venäjän MM-kisoissa eniten huomiota saaneesta somejulkaisusta on toistaiseksi vastuussa Ranskan hyökkääjä Antoine Griezmann. Griezmannin Instagram-tilillä julkaistu kuva Griezmannista ja Kylian Mbappésta tuulettamassa maalia Argentiinaa vastaan on kerännyt tykkäyksiä jo lähes kaksi miljoonaa. Mahdollisuuksia olisi vielä suurempaankin määrään, sillä seuraajia Griezmannilla on 17,9 miljoonaa.
Some synnyttää nopeasti leviäviä ja yhtä nopeasti unohtuvia ilmöitä sekä tarjoaa yhteyden katsojien ja pelaajien välille. Meneillään olevissa Venäjän MM-kisoissa eniten huomiota saaneesta somejulkaisusta on toistaiseksi vastuussa Ranskan hyökkääjä Antoine Griezmann. Griezmannin Instagram-tilillä julkaistu kuva Griezmannista ja Kylian Mbappésta tuulettamassa maalia Argentiinaa vastaan on kerännyt tykkäyksiä jo lähes kaksi miljoonaa. Mahdollisuuksia olisi vielä suurempaankin määrään, sillä seuraajia Griezmannilla on 17,9 miljoonaa.
Päätämme MM-futissarjamme Internetin nopeasta muutoksesta kertoviin kuvakaappauksiin MM-kisojen
virallisilta nettisivuilta 1998, 2002, 2006, 2010, 2014 ja 2018. (lähde: Wayback Machine).
FIFATV:n pätkiä MM-finaaleista 1998–2014.
Saksa-Brasilia, 2002.
Italia-Ranska, 2006.
Hollanti-Espanja, 2010.
Saksa-Argentiina, 2014.
Jouni Lavikainen