Tiistai 10.4.2018, Holmenkollenin hiihtomuseo
Lensimme Osloon aamukoneella ja suuntasimme metrolla kohti
Holmenkollenia, jonne pääsee kätevästi suoraan kaupungin keskustasta. Ikkunasta
avautui maisemia, jollaisia kovin monessa maailman metrossa ei ole tarjolla. Holmenkollenin
asemalta on lyhyt matka hiihtomuseolle – ainakin teoriassa. Googlen perusteella
helppo siirtymä osoittautui muutaman sadan metrin ylämäeksi norjalaisella
vuorenrinteellä.
Päivän pohjetreenin jälkeen saavuimme museolle, jossa meidät
otti vastaan museonjohtaja Birgitte Espeland, joka oli lupautunut esittelemään
näyttelyitä. Hiihtomuseo sijaitsee hiihdon MM-kisoihin 2011 valmistuneen uuden hyppyrimäen
alla, osittain kallion sisällä. Arkkitehdin esikuvana kyseisessä
laajennusosassa on ollut Helsingin Temppeliaukion kirkko. Hissi ylös
hyppytorniin sijaitsee museon sisällä. Museoon ja hyppytorniin on yhteislippu,
jonka hinnat ovat kohtuulliset: aikuiset 15 € ja lapset (6-18-vuotiaat) 7,50 €.
Näyttelyn ensimmäinen ”esine” on täytetty jääkarhu, jonka
tarkoitus on kuvata ihmisen ja luonnon suhdetta. Seuraavassa vitriinissä on
esillä Roald Amundsenin Etelämanner-retkikunnan (1911) esineistöä ja jälleen
täytetty eläin: yksi retkikunnan mukana olleista vetokoirista. Samassa
vitriinissä on esillä myös Robert F. Scottin sukset, jotka norjalainen
etsintäpartion jäsen oli tuonut kotimaahansa. Omista suksistaan tämä oli tehnyt
ristin Scottin hautapaikalle. Vitriinin esineistö ja siihen liittyvät Espelundin
kertomat tarinat olivat todella mielenkiintoisia. Esinetekstejä vitriinissä ei
kuitenkaan ole ollenkaan, mutta sellaiset on tarkoitus toteuttaa, kunhan oikea
toteutustapa on keksitty. Löytöretkiteeman täydensi Fridtjof Nansenin
Grönlannin halkihiihdosta (1888) koostettu osuus. Tätä osaa näyttelystä ei
juuri ollut muutettu 1980-luvun jälkeen.
Saamelaisten talvista liikkumista esittelevä nurkkaus. |
Alakerran kierroksen päätti kolmas täytetty eläin, hirvi, joka on kuulemma museon eniten valokuvattu kohde. |
Yläkerran näyttelysalissa oli esillä muun muassa
norjalaisten hiihtäjäsuuruuksien suksia, kuninkaallisten talvisia ulkoiluasuja
ja Holmenkollenin eri aikojen hyppyrimäkien pienoismalleja. Salin keskellä on
lieriönmuotoinen valkokangas, jonka ulkopintaan on heijastettu videoita.
Valitettavasti kangas on niin ohut, että video näkyy väärinpäin olevin tekstein
myös lieriön sisäpuolella.
Hiihtomuseossa oli parhaillaan kaksi vaihtuvaa näyttelyä.
”Freedom on Snow – Frihet på snø” esitteli lumilautailua ja laskettelua.
Näyttelyssä oli esillä muun muassa 1960-luvun snurffereita ja kattava sarja
nykyaikaisia laskettelusuksia ja lumilautoja. Isolla screenillä pyöri filmi
vapaalaskusta. Leffan katsomo oli vapaamuotoinen ”vuori”, jonka keskellä oli
pallomeri valkoisine palloineen. Toinen vaihtuva näyttely oli Norjan
ilmatieteenlaitoksen kanssa yhteistyössä toteutettu ilmastonmuutoksesta kertova
”Be Prepared – Vær og føre - føre var”. Näyttely esitteli epäilemättä päteviä
faktoja ilmastonmuutoksesta yleensä, mutta urheiluun liittyvää näkökulmaa oli
vähänlaisesti.
Sää sattui olemaan hieno – eikä sumuinen, kuten Holmenkollenilla
kuulemma yleensä – joten maisemien katselu ylhäältä hyppytornista kuului
luonnollisesti ohjelmaan. Hissiin mahtui enimmillään 15 ihmistä – eli kolme
kertaa Stadionin tornin hissin kapasiteetti. Ylhäältä avautuivat odotetun
komeat maisemat keväisessä auringonpaisteessa kylpevään Osloon.
Kierros päättyi museokauppaan, jossa oli tarjolla kattava
valikoima matkamuistoja ja erilaisia tekstiilejä. Kaupan toisella seinällä oli
vitriini, jossa oli esillä runsaasti hieman puutteellisin tekstityksin
varustettuja palkintopokaaleja. Espeland kertoi, että museokaupan myynti on
vuodessa noin 1,5 miljoonaa euroa. Suosituin tuote on tupsupipo, jossa on
edessä Norjan lippu.
Vierailun lopuksi testasimme museon ulkopuolella olevaa simulaattoria.
Ison kapselin sisällä pääsee istuen kokemaan, miltä laskettelu ja mäkihyppy
tuntuvat. Simulaattori on brittiläistä tuotantoa, ja lippu siihen pitää ostaa
erikseen. Ulkopuolella on kaksi näyttöä, joista toisesta voi nähdä
simulaattorin sisällä istujat ja toisesta filmiä laskettelusta ja mäkihypystä.
Espelundin mukaan simulaattori maksoi noin 0,5 miljoonaa euroa. Testauksen
perusteella saatoimme todeta, että huvipuistojen laitteista tuttua höykytystä
oli kyllä tarjolla, mutta kokonaisuus jäi ehkä hieman yksipuoliseksi – ainakin
kun verrokkina on Lahden hiihtomuseon mäkihyppysimulaattori.
Vas. Kaisa Laitinen, Birgitte Espeland, Pekka Honkanen. |
Keskiviikko 11.4.2018, Norjan olympiamuseo, Lillehammer
Norjan olympiamuseo sijaitsee Maihaugenin ulkomuseoalueen
laidalla. Museoilla on yhteinen asiakaspalvelupiste ja museomyymälä.
Olympiamuseoon pääsymaksu on aikuisilta noin 14 euroa ja lapsilta noin 6,50
euroa. Jos ostaa lipun myös Maihaugenin ulkomuseoon tai alueella sijaitsevaan
Postimuseoon, saa Olympiamuseon pääsymaksusta 25 %:n alennuksen.
Museon näyttelytyöryhmässä mukana olleet Mari Stakston ja
Sebastian Kühn esittelivät meille helmikuussa 2016 avattua uudistettua museota.
Noin 650 m² kooltaan oleva näyttely oli valmistunut juuri ennen Lillehammerissa
järjestettyjä nuorten talviolympialaisia. Rahoituspäätöksen museo oli saanut
Norjan hallitukselta vasta 10 kuukautta ennen avaamista, joten toteutusvaihe
oli kuulemma ollut hyvin intensiivinen. Hankkeen kustannusarvio oli lähes 20
miljoonaa Norjan kruunua (noin 2 miljoonaa euroa).
Näyttelyn ulkoasun ja toteutustapojen suunnittelusta on
vastannut brittiläinen firma Mather & Co, jonka kädenjälki näkyy useissa
viimeaikaisissa urheilumuseoiden uudistuksissa (mm. Lausannen Olympiamuseo, National
Football Museum Manchesterissa, Wimbledonin tennismuseo ja edelleen työn alla
oleva Qatarin olympiamuseo). Näyttelyn tekniikan on toteuttanut Bright Group,
joka on Pohjoismaiden johtava tapahtumatekniikan tuotteita ja palveluita
tarjoava yritys. Useat videoprojektorit, erikokoiset kosketusnäytöt ja
värivalot tekevät näyttelytilan ulkoasusta hyvin modernin. Tunnelmallinen lisä
pääsaliin on keskiosaa hallitseva näyttävä revontuli-installaatio.
Museon ensimmäinen näyttelyosasto esittelee antiikin
olympiakisoja. Esillä olevat esineet ovat kaikki kopioita. Ruukut on teetetty
Kreikan Olympiassa ja muut esineet (mm. strigilis ja viisiottelun pituushypyssä
käytetyt käsipunnukset) Sveitsissä. Osastolla pyörivä video on saatu
Olympiamuseosta Lausannesta.
Seuraavaksi ovat vuorossa Pierre de Coubertin ja
olympialiikkeen tunnukset. Oslon talvikisoissa 1952 käytössä olleen
olympialipun edessä on pöytämallinen kosketusnäyttö, josta voi selailla
erilaisia olympialaisiin liittyviä faktoja.
Ennen päänäyttelysalia on vielä olympiakisojen avajaisia ja museon olympiasoihtukokoelmaa
esittelevä osasto. Isolla videoseinällä on kisojen avajaisia, avauspuheita ja
olympiavaloja eri aikakausilta. Videon alkuperäisiä ääniä (mm. olympiavala
vannottuna järjestäjämaan kielellä) voi kuunnella kuulokkeista. Antiikin
olympiakisoja esittelevän videon tapaan tämäkin toteutus on saatu Lausannesta.
Norjan olympiamuseon kokoelmissa on suunnilleen saman verran olympiasoihtuja kuin meillä Urheilumuseossa. |
Päänäyttelysalissa on kaksi Lausannesta hankittua kohdetta:
ampumahiihtosimulaattori ja kaikki olympiakisat esittelevä av-kooste. Molemmat
on toteutettu alun perin Lausannen Olympiamuseon joulukuussa 2013 avattua
näyttelyä varten. Olympiakisoja esittelevä av-kooste on suurella, arviolta noin
50 tuuman kosketusnäytöllä. Tuotannosta vastasi sama brittifirma kuin näyttelyn
ulkoasustakin eli Mather & Co. Filmipätkät oli koostettu valokuvista,
filmeistä, esinekuvista ja lehtileikkeistä. Sisältöön oli haettu urheilua
laajempaa näkökulmaa muun muassa olympialaisten aikaisesta
maailmanpoliittisesta tilanteesta. Englanninkielinen selostus oli tuotettu
Britanniassa, norjankieliset tekstit Lillehammerissa. Helsingin olympialaisten
filmipätkästä mieleemme jäi erityisesti selostuksessa ollut seuraava toteamus, joka kuului jotakuinkin seuraavasti: isäntämaalle kisat eivät olleet urheilullinen menestys, koska tämä
jäi tyystin ilman mitaleja(!)
Päivitettävyys ja sisältöjen jatkuva uudistaminen ovat Lillehammerin
olympiamuseon keskeisiä tavoitteita. Museo oli teettänyt viime vuonna
näyttelyyn uuden kohteen: VR-laseilla katsottavan alppihiihtofilmin, jossa
pääsee mukaan norjalaisen huippulaskijan vauhtiin. Yleisölle oli ollut käytössä
kolmet lasit, jotka olivat hajonneet varsin nopeasti. Nyt kokeilusta
muistuttavat roikkuvat johdot ja paperiarkeilla peitetty alusta.
Näyttelyn kuva-/tekstipaneelit noudattavat samaa visuaalista
ilmettä. Tekstien pituudesta sisällöntekijät olivat saaneet
suunnittelutoimistolta tiukat ohjeet: maksimissaan 70 sanaa. Tekstejä hiottiin
pitkään, jotta sekä niiden tietosisältö että luettavuus olisivat hyvät. Vaikutelmamme
teksteistä oli, että niitä oli melko sopivasti. Siellä täällä oli lainauksia,
jotka oli laitettu seinään isommalla fontilla.
Näyttelyyn sisältyy arviolta 20–30
ihmiselle suunniteltu tila elokuvien katseluun. Isolta, kaarevalta screeniltä
katseltavan filmin (3 vaihtoehtoa) voi valita teatterin ulkopuolella olevalta
kosketusnäytöltä. Teatterin ulkopuolella olevilla seinillä on kaikkien
norjalaisten olympiavoittajien, mukaan lukien paralympialaiset, nimet ja lajit
– toisella seinällä talvi- ja toisella kesäkisat. Toteutuksen huono puoli on kuulemma
se, että aina, kun listalle lisätään nimiä, joudutaan uusimaan koko
seinänkokoinen tuloste.
Vaihtuville näyttelyille museossa on varattu noin 50 m²
tila. Siihen tuotetaan uusia sisältöjä 1-2 kertaa vuodessa. Nyt esillä oli
filmiä, esineitä ja kuvia Pyeongchangista. Näyttely oli toteutettu jo ennen
kisoja. Stakston ja Kühn kertoivat suunnittelevansa parhaillaan kisojen
norjalaismenestystä esittelevää osiota pysyvään näyttelyyn. Museon
esinekokoelmaa hallinnoiva säätiö avustaa museota esinehankinnoissa
merkittävällä panoksella, etenkin kun kyse on nykyisistä aktiiviurheilijoista.
Museon pysyvässä näyttelyssä on omiin kokoelmiin kuuluvien esineiden lisäksi
kohtuullisen paljon pitkäaikaisessa lainassa olevia esineitä – muun muassa
useita melko hiljattain voitettuja olympiamitaleja.
Museo on saanut jonkin verran kritiikkiä siitä, että
näyttely keskittyy lähes täysin norjalaisiin urheilijoihin, myös Oslon ja
Lillehammerin kisoja käsiteltäessä. Tämä on Stakstonin ja Kühnin mukaan ollut
tietoinen päätös. Koska kyseessä on Norjan olympiamuseo, oletetaan kävijöiden
tulevan museoon tutustuakseen nimenomaan norjalaiseen olympiahistoriaan. Toinen
tietoinen valinta oli keskittyminen talviurheiluun. Kesäolympiakisoille
museossa on annettu jopa vähemmän tilaa kuin antiikin olympialaisille näyttelyn
alussa.
Lopuksi norjalainen erikoisuus:
Kesäkisoja käsittelevällä osastolla oli kahdessa vitriinissä kullanväriseksi maalatut kengät. Erikoisten esineiden tausta juontaa juurensa eräiden takavuosien olympiavoittajien tapaan maalata kultamitalisuorituksessa käyttämänsä jalkineet kultamaalilla. Pyeongchangissa 2018 kaikki norjalaiset olympiavoittajat saivat kultakengät jalkaansa jo ennen palkintopallille nousemista. Tai olisivat saaneet, elleivät kengät olisi loppuneet kesken. Menestys yllätti siis jopa norjalaiset.
Kaisa Laitinen Pekka Honkanen Jouni Lavikainen