Laatu korvaa määrän – Suomen Jalkapallomuseon uusi perusnäyttely on auki

Uusittu Suomen Jalkapallomuseo avattiin yleisölle keskiviikkona 25.5.2016. Museo sijaitsee entisellä paikallaan Valkeakoskella Myllysaaren museon kolmannessa kerroksessa, mutta mikään muu museossa ei ole ennallaan. Tässä tekstissä avaan näyttelyprojektin vaiheita sekä näyttelyn sisällössä tehtyjä valintoja.

Jalkapallomuseon perusnäyttelyn uudistamista on suunniteltu jo vuosia. Uudistushankkeen ensimmäinen vaihe oli muutama vuosi sitten toteutettu auditorio-tilan muuttaminen ”Pohjoiskaarre”-huoneeksi, jossa on entisaikojen pukukopin lisäksi filmikooste suomalaisen jalkapallon historiasta. Tämä tila on entisellään nykyisessäkin näyttelyssä. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella uudistushanke voitiin viedä päätökseen myös perusnäyttelyn osalta.

Omalta kohdaltani näyttelyprojekti alkoi käsikirjoituksen ensimmäisellä luonnoksella loppuvuodesta 2014 ja päättyi näyttelyn pystyttämiseen puolisentoista vuotta myöhemmin. Näyttelyn sisältösuunnittelussa on alusta lähtien ollut monia isoja kysymyksiä ratkottavana: temaattinen vai kronologinen jäsentely? mitä näyttelyssä nostetaan esiin, miksi, millä tavalla ja ketä varten? kuinka paljon tekstiä ja kuinka paljon esineitä, ja miten ne asetellaan, niin että kävijän mielenkiinto pysyy yllä? Suomen jalkapallohistoria yltää yli 100 vuoden taakse, ja jalkapallomuseon kokoelmat kattavat suuren osan tästä ajasta, joten pelikenttää riitti. Osa kysymyksistä ratkesi jo varhain – kuten sisällön jäsentely teemoittain, ja esineiden nostaminen esiin tarinoiden avulla – mutta osaa piti miettiä vielä näyttelyn pystyttämisen aikana. Tärkeä ohjenuora oli esinemäärän pitäminen rajallisena. Jokaiselle esineelle oli annettava riittävästi tilaa ja tunnistetiedot, ja kävijälle oli pystyttävä osoittamaan, miksi kyseinen esine on valittu näyttelyyn.

Vitriinien esinemäärä pidettiin rajallisena ja ripustus mietittiin uudelta pohjalta.

Suunnittelin sisältöä yhdessä näyttelyarkkitehti Kari Kuosman kanssa. Prosessin aikana hahmottui vähitellen tekstien ja kuvien fyysinen olomuoto ja paikka näyttelyssä: teemojen yleistekstit painatettiin katoista roikkuviin kuvitettuihin banderolleihin ja esinetarinat vitriinien sisällä oleviin, myöskin kuvalla varustettuihin paneeleihin. Suomalaisen jalkapallon Hall of Fame sijoitettiin näyttelyn alkuun: jokaisesta tähän mennessä 40 kunniagalleriaan valitusta henkilöstä on fyysisesti esillä kuva, nimi, syntymävuosi ja järjestysnumero. Esittelyteksteihin ja lisäkuviin pääsee käsiksi kosketusnäytöllisellä tietokoneella.

Yleiskuva valmiista näyttelysalista 1

Hyviä jalkapallokuvia haluttiin esille mahdollisimman paljon: niitä päätyi lopulta näyttelyn seinälevyihin, kattotifoihin ja vitriinien sisäisten kuvaruutujen diaesityksiin. Esillä on sadoittain jalkapallokuvia Suomen jalkapallohistoriasta. Tavoitteena oli löytää jokaiseen kohtaan kuva, joka olisi sekä esteettisesti näyttävä ja hyvälaatuinen että kyseisen teeman aihepiiriin sopiva, mieluiten pelitilanteesta. Toisinaan tällaisia ihannekuvia ei löytynyt, jolloin piti miettiä painotetaanko näyttävyyttä vai kuvan aihetta. Lähes kaikki näyttelyn kuvat ovat Urheilumuseon valokuvakokoelmasta, joskin täsmähankintoja tehtiin myös jalkapallokuvaaja Jussi Eskolalta. 1980- ja 1990-lukujen osalta kuvat ovat etupäässä Juha Tammisen ottamia.

Ikkunasuojalevyihin valittiin parhaat kuvat.

Pyrin sekä esine- että kuvasisällön valitsemisessa hyödyntämään sekä museoammatillista kokemustani että suomifutisfaniuttani. Esille oli saatava jalkapallohistoriallisesti arvokkaimmat ja mielenkiintoisimmat esineet sekä kuvia merkittävistä otteluista, tapahtumista ja pelaajista, mutta painotin lisäksi sellaista sisältöä, jota itse fanina haluaisin jalkapallomuseossa nähdä. Tällaisia esineitä ovat muun muassa huippupelaajien pelipaidat ja pelikengät, jotka mielestäni eivät edellisessä perusnäyttelyssä päässeet tarpeeksi hyvin esille. Näyttelyä varten Urheilumuseosta lainatuista esineistä suuri osa onkin juuri pelivarusteita. Pidin myös tärkeänä sitä, että esine- ja kuvapuoli yltää aivan tähän päivään saakka, ja mukana on myös nykyisiä aktiivipelaajia. Viime vuosien tapahtumista oli jollain tavalla huomioitava ainakin jalkapallokartalle palanneet Stadin derbyt ja HJK:n pääsy Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen 2014. Tuorein esine näyttelyssä on Panu Aution GFT-pelipaita, joka oli pelikäytössä vielä muutama kuukausi sitten. Erikoista kyllä, kyseinen esine on myös yksi näyttelyn huonokuntoisimmista, kuten paitaa lähemmin tarkastelevat nopeasti huomaavat. (Aution kirjoittaman paidan tarinan voi lukea täällä)

Näitä ei voinut jättää näyttelystä ulos. Keskellä Suomen jalkapallohistorian ikonisin kenkäpari, Jari Litmasen Copa Mundialit, vierellään Urheilumuseosta lainatut Sami Hyypiän (vas.) ja Mikael Forssellin pelikengät.

Näyttelyn pystyttäminen aloitettiin, kun tiloissa tehdyt rakenteelliset muutostyöt, maalaustyöt ja paneelit ja banderollit oli saatu valmiiksi. Viisi työntäyteistä päivää Valkeakoskella pitivät sisällään omat haasteensa, mutta lopulta kaikesta selvittiin ja näyttely saatiin avattua suunnitellussa aikataulussa. Oma vastuualueeni painottui vitriinien sisäpuolelle, kun taas kaikkea niiden ulkopuolella tapahtuvaa työsti paikallinen moniosaaja Heino Pekkarinen. Talkooväkeä saatiin avuksi Hakan hiihtojaostosta. Suuret kiitokset kaikille pystytyksessä mukana olleille, ennen kaikkea useamman ihmisen työt hoitaneelle Heinolle!

Pystytyksessä riitti töitä.

Niinistö etsii paikkaansa.

Valmiissa näyttelyssä Hall of Famen takana avautuva ensimmäinen näyttelysali on omistettu suomalaiselle seura- ja maajoukkuejalkapallolle – mukaan luettuna naisten jalkapallo. Toisessa salissa näkökulmaa sekä loitonnetaan että tarkennetaan, kun mukana on teemoja pelikenttien ulkopuolisille ilmiöille ja erilaisille jalkapalloon liittyville toimijoille kuten kannattajille, valmentajille ja erotuomareille. Mukana on myös kansainvälistä aineistoa, sillä sitäkin Valkeakoskelle on päätynyt varsin paljon. Salien välissä oleva, kulkujärjestyksessä Pohjoiskaarre-huoneen jälkeinen tila – jota leimaa kokouspöytä – on omistettu SM-sarjan historian 12 parhaalle maalintekijälle. Käytävällä voi tutustua jalkapallokenkien ja -pallojen kehitykseen; toiminnallisuutta taas edustaa klassinen pöytäjalkapallopeli toisen näyttelysalin kulmassa.

Kuriositeetti jos mikä: Sami "Hypian" ensimmäisiä pelipaitoja Liverpoolissa.

Lopputulokseen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, vaikka aivan kaikkia suunnitelmia ei vielä tässä vaiheessa saatu toteutettua. Suomessa on nyt paikka, jossa maamme jalkapallon aineelliseen kulttuuriperintöön on vaivatonta ja viihdyttävää tutustua. Toivon tietysti, että tarvetta vitriinien sisällön päivittämiselle syntyy jo lähitulevaisuudessa – erityisesti teeman numero viisi kohdalla (miesten jalkapallomaajoukkue).

Jouni Lavikainen

Ylen juttu Jalkapallomuseon uudistumisesta

Lisää kuvia näyttelystä esillä Facebook-sivuillamme

Suomen Jalkapallomuseo on avoinna Myllysaaren museon kolmannessa kerroksessa Valkeakoskella osoitteessa Kanavanranta 3:

1.9.–31.5. ti-pe klo 10–16, su klo 12–16 (ma ja la suljettu)

1.6.–31.8. ma-pe klo 10–16 ja la-su klo 12–16.

Onko merenneitoa näkynyt?

Kysymys esitettiin eräänä päivänä minulle puhelimessa. Olimme juuri saaneet museon muuton tehtyä ja siirrettyä kokoelmat väliaikaiseen varastoon. Vahva mielikuva varaston hyllyllä sijaitsevasta merenneitopatsaasta oli olemassa, mutta oliko kyseessä juuri Helsingin Uimareiden kiertopalkinto vai jokin muu patsas? Asia selvisi yllättävän helposti, ei tarvinnut edes lähteä varastoon penkomaan. Pari klikkausta ja asia oli selvä: Helsingin Uimareiden kiertopalkintopatsas oli löytynyt.

Merenneitopatsas haluttiin esille Helsingin Uimareiden 100-vuotisjuhlallisuuksiin, ja tämähän sopi meille hyvin. Omat näyttelytilamme ovat remontin alla, joten mikä sen parempaa, että ainakin osa kokoelmista pääsee näytille pois varaston pimeydestä. Patsas noudettiin juhlallisuuksiin, ja myöhemmin se sijoitettiin kunniapaikalle Pirkkolan Uimahallin vitriineihin, joissa on muutakin Helsingin Uimareiden satavuotiseen historiaan liittyviä esineitä.

Patsaan on aikoinaan lahjoittanut Suomen Uimaliitolle taiteilija itse, eli Bertel Bertel-Nordström (1884–1967). Alun perin Suomesta lähtöisin oleva taiteilija muutti Ruotsiin 1914 opiskeltuaan ensin Helsingissä Taideteollisuuskoulussa. Taideopinnot jatkuivat Tukholmassa ja myöhemmin myös Kööpenhaminassa ja Pariisissa. Bertel-Nordström työskenteli graafikkona ja piirtäjänä. Hän on tunnettu erityisesti ekspressionistisista maisemamaalauksista sekä romanttissävyisistä sirkusaiheista. Hänen töitään on esillä muun muassa Moderna museetissa Tukholmassa ja Göteborgin taidemuseossa.

 

Taiteilija lahjoitti pronssista valetun 59 cm korkean patsaan vuonna 1940 kiertopalkinnoksi kaikkien Helsingin uimaseurojen väliseen puolivuosittain toistuvaan suureen viestitapahtumaan. Lahjoittajan toivomuksesta sääntöihin kirjattiin, että patsaan saa lopullisesti omakseen se seura, joka voittaa sen kymmenen kertaa. Ensimmäisen Merenneitoviestin voitti HU vuonna 1941. Sota keskeytti kilpailemisen muutamaksi vuodeksi, ja seuraavan kerran siitä kilpailtiin 1945. Tuolloinkin voittajaksi selviytyi HU kuten myös seuraavat kahdeksan kertaa, joten vuonna 1953 patsas jäi lopullisesti Helsingin Uimareiden haltuun. Urheilumuseolle säilytettäväksi patsas annettiin 1964.

Näyttävä Merenneito sekä muuta Helsingin Uimareihin liittyvää esineistöä on nähtävissä Pirkkolan uimahallissa. Uimareiden historiasta kertoo myös uuni tuore teos, Suurseuraksi syntynyt – Helsingin Uimarit 1916–2016,  jonka on kirjoittanut Sulevi Pellinen. Kirjassa käydään perusteellisesti läpi ansiokkaan uintiseuran koko historia.

Riitta Forsman

Unelmien liikuntapäivä

Otimme varaslähdön otsikonmukaiseen toimintaan jo etuajassa, sillä maanantaina saimme Lahdesta pitkään hartaasti toivotun, odotetun ja valmistellun lähetyksen. Noin sata hyllymetriä asiakirjoja.
Tämä potti koostui pääosaltaan ehkä suurimmasta aukostamme arkistossa: Suomen Hiihtoliiton arkistosta.

Kyseinen arkisto on sijainnut Lahden Hiihtomuseon hallussa jo ammoisista ajoista. Käytännön syistä tuli ajankohtaiseksi siirtää se meille. Olemme tehneet aiempinakin vuosina siirtoja Lahden museoista urheiluaineistojen tiimoilta, kun esimerkiksi Lahden Reipas ja Kaleva sekä useita muita seura-arkistoja siirrettiin kokoelmiimme.

Tasavallan presidentin telefax-onnittelu Jari Isometsälle 2001.

Tällä kertaa Hiihtoliiton ohella matkaan lähti SVUL:n Lahden piirin arkisto sekä Lahden Ahkeran arkisto, josta tuli samalla yksi suurimmista seura-arkistoistamme kymmenen hyllymetrin koollaan. Kaikkiaan aineistoa tuli noin 1 200 kotelollista, joten jumpattavaa hyllyihin nostelussa oli sopivasti.
Avataanpa tällä kertaa vähän arkistojen maailmaa asiakirjojen silmin. Mitä aineistoja meille nyt tässä yhteydessä tuli?

Tsemppiviesti Suomen joukkueelle Lahden MM-hiihdoissa 2001

Lyhyesti ja ytimekkäästi. Hiihdon historia 1900-luvulla, Lahden alueen urheilutoiminta SVUL:n puolella 1900-luvun ajalta sekä yhden seuran arkisto, joka myöskin kattaa koko 1900-luvun. Näin ollen tällä arkistonluovutuksella katettiin oikeastaan koko urheilutoiminnan kaari valtakunnalliselta tasolta paikalliselle urheilukentälle ja norsunluutornin yleishallinnosta talkoolaisen arkeen.

Hiihtourheilu on ollut aina merkittävä osa suomalaista liikuntaa. Milloin on hiihdetty hirveä ja milloin kilpaa. Hiihtoliiton arkisto alkaa noin 1920-luvun kilpailutuloksista ja lopulta liiton virallisesta synnystä 1930-luvulla. Arkisto käsittää kattavasti niin maastohiihto- kuin alppihiihtotoiminnan mäkihyppyä ja yhdistettyä unohtamatta. Hiihtoliitto on myös vastannut Suomen kansainvälisestä kilpailutoiminnasta FIS:n jäsenliittona, joten arkistosta löytyy kattavasti eri lajien arvokilpailujen tulokset, kuten myös kotimainen kansallinen kilpailutoiminta.

Hankasalmelaissyntyinen Veikko Hintikka hiihti kovaa
ja valvoi järjestystä Jyväskylässä poliisikonstaapelina.

Hiihtoliiton arkistoon on tallentunut monta mielenkiintoista aineistokokonaisuutta. Esimerkiksi sosiologeille tiiviin aineistopaketin tarjoavat urheilijoiden taustatietolomakkeet, joista löytyy asuinkuntaa ja ammattia urheilutietojen ohella.

SVUL:n Lahden piiri vastasi SVUL:n piiriasioista kyseisellä seudulla. Käytännössä piiri toimi massiivisen organisaation väliportaan hallintona ja oli siten alueen seurojen lähin vallankäyttäjä, mutta toisaalta erilaisten tukipalvelujen järjestäjä. Piirin koulutustoiminta antoi mahdollisuuden seurojen jäsenille kehittää osaamistaan eri lajeissa ja piirin kilpailut taas olivat useassa lajissa arvostettuja tapahtumia vuosikymmenten ajan.


Piirin arkisto on tyypillinen yhdistysarkisto henkilö- ja tulosluetteloita, hallinnollisia pöytäkirjoja, kirjeenvaihtoa, koulutusaineistoja ja vuosikertomuksia. Kooltaan se on kolmisenkymmentä hyllymetriä, eli tarpeeksi.

Piirin arkistosta löytyy monipuolinen kattaus tietoa alueen seurojen toiminnasta, mutta myös yhteiskunnallisesta suhdetoiminnasta. Esimerkiksi kirjeenvaihdon ja tilikirjojen perusteella pääsee syvälle seudun järjestötoimintaan käsiksi.

Piirin tilikirjoista selviää mihin järjestössä käytettiin varoja. Ja toisaalta mistä niitä saatiin.

Viimeisimpänä, muttei vähäisempänä avaan Lahden Ahkeran arkistoa. Ahkera urheilukilpailujen järjestäjä ja erityisesti yleisurheiluun vihkiytynyt seura on ollut yksi suomalaisen yleisurheilun näkyvimmistä seuroista. Lahden Ahkera perustettiin vuonna 1907, joten se kuuluu myös Suomen vanhimpiin edelleen toimiviin suuriin urheiluseuroihin, vaikka ei aivan vanhin olekaan.

Seuran arkisto kattaa koko sen historian ja sisältää tietoa niin Lahden urheiluelämän kehitysvaiheista ja järjestäytymisestä kuin kriisiajoistakin. Arkistosta löytyy tietysti kattavasti seuran järjestämien kilpailujen tulokset sisulisähuipentumista ja seuraotteluista Kalevan kisoihin.

Seuratoiminnan kautta pääsee mukaan myös kunnallispolitiikkaan niin liikuntapaikkojen rakentamisen kuin avustusten myöntämisen kautta. Ylipäätään urheiluseurojen toiminta on ollut yksi laajamittaisimmista vapaan kansalaistoiminnan muodoista. Urheiluseurojen toiminnan tutkiminen avaa ihmisten arkipäivän ja vapaa-ajan elämää.

Lahtelaisia urheilumiehiä 1900-luvun alusta.

Kokous uuden yhteisen urheiluseuran perustamiseksi Lahteen 1907.

Lahden Ahkeran arkisto on kooltaan yli kymmenen hyllymetriä, joten se käsittää kymmeniä tuhansia sivuja asiakirjoja kilpailupöytäkirjoista kokouspöytäkirjoihin, muistioihin ja kirjeisiin. Tutkittavaa riittää.

Kaikki edellämainitut arkistot ovat käytettävissä tutkijatiloissamme ja niiden arkistoluettelot löytyvät tietokannastamme.

Tiedote 12.5.2016 (pdf)

Kalle Rantala