Kurssin tarkoituksena oli antaa suomalaisille muistiorganisaatioille ideoita kulttuurivarantojen laajempaa käyttöä varten. Tavoitteena oli asiakaspalvelun monipuolistaminen sekä uusien asiakaskuntien saaminen. Kurssi tarjosi myös sekä tietoa että välineitä oman kulttuuridatan ja sisältöjen avaamiseksi.
Kurssipäiviä oli kevään mittaan viisi ja sokerina pohjalla toukokuussa kahden päivän opintomatka Lontooseen. Siellä tutustuimme Mozillan toimintaan ja erityisesti sen kehittämiin työkaluihin juuri avoimen kulttuuridatan hyödyntämisessä. Tämän lisäksi pääsimme vierailemaan British Libraryssä ja kuulimme myös sen viime aikojen toiminnasta tällä samalla sektorilla.
Astuin siis oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, sillä heti ensimmäisen kurssipäivän jälkeen oli selvää, että tässä tarvittaisiin nörttitaitoja, jotka osaltani ovat jääneet hieman pintapuolisiksi. En antanut tämän häiritä, vaan pyrin ottamaan tiedon vastaan ja käsittelemään sen juuri niin hyvin kuin pystyin.
Kevään aikana saimme tietoa tekijänoikeuksista, lisensseistä, teknologiasta, avaamisen riskeistä, demoista ja prototyypeistä. Jokaisen kurssipäivän jälkeen pää oli tietoa täynnä ja myönnettäköön – välillä vähän sekaisinkin.
Tämän ohessa koko ajan rinnalla pyöri oma projekti ja huoli siitä, miten sen sovittaisi kaikkeen tähän informaatioon. Kurssille mennessä olin miettinyt Urheilumuseon avauskohteeksi Paavo Nurmea ja häneen liittyvää materiaalia, jota meillä on paljon ja monen tyyppistä: valokuvia, esineitä, kirjoja ja asiakirjoja. Tästä olisi hyvä koostaa datapaketti, jota kehtaa esitellä.
Kurssin edetessä tuli mieleen myös muita vaihtoehtoja ja työkavereiden kanssa pohdittaessa tulimme siihen tuloksen, että meillä on hieno kokoelma Helsingin olympiakisojen 1952 soihtuviestivalokuvia, jotka on jo valmiiksi digitoitu, joten siinä olisi hyvä kohde avattavaksi. Aihe on ollut museossa esillä jonkin verran, ja siitä on tehty pari näyttelyä sekä kirja. Kokoelmasta on olemassa kohtalaisen hyvät tiedot, mutta niissä on vielä puutteita, joten tässä voisi olla hyvä keino saada tietoa täydennetyksi.
 |
|
Soihdunkantaja juoksee yleisön keskellä Tampereen
soihtujuhlallisuuksissa 16.7.1952.
|
Seuraavaksi tuli pohdittavaksi, mikä olisi paras tapa saada aineisto esille. Flickr oli jo ennestään jonkin verran tuttu sivusto ja saimme siitä kurssin aikana hyvän tietopaketin lisää – kiitos siitä. Päädyimme siis julkaisemaan kuvat Flickrissä, joka tuntui hyvältä ratkaisulta. Soihtuviestiaineisto on laaja, joten aluksi tyydymme vain osan julkaisemiseen ja loppuja sitten rahkeitten mukaan.
Tämä ei tule kuitenkaan jäämään tähän. Erityyppistä materiaalia on runsaasti ja kunnianhimoinen ajatus siitä, että voisimme saada sitä jaettavaksi ja tavoittaa uudentyyppistä yleisöä on innostava. Ja tietenkin siellä taustalla kummittelee Finna ajatuksella ”Finna tulee, oletko valmis?” Finna on siis arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteinen hakuportaali, josta voi hakea tietoa kokoelmista, katsoa kuvia esineistä ja taideteoksista tai ladata käyttöön asiakirjoja ja vanhoja kirjoja. Urheilumuseon tavoitteena on mennä mukaan Finnaan heti kun se on mahdollista.
 |
|
Soihtuviesti Helsingissä 19.7.1952. Olympiatuli palaa
Käpylän kisakylän komendantinviraston edessä ennen lähtöä viimeiselle osuudelle
kohti Olympiastadionia. Tulimaljan vieressä kunniavartio.
|
Paljon mielenkiintoisia kulttuuridatan avauksia on siis tiedossa lähiaikoina. Datan avaaminen askarruttaa alan toimijoita kovasti, mutta hyvänä motivaattorina voisi olla kevään kurssilta vahvasti mieleen jäänyt ajatus: nykymaailmassa kulttuuriorganisaatioiden rooli on muuttumassa tiedon ja kokoelmien omistamisesta yhä enemmän yhteistyötä tekeväksi toimijaksi. Sinne on mentävä, missä ihmisetkin ovat.
Näinhän se on, mutta monta asiaa täytyy kuitenkin ratkaista ensin: asenteet, pelot, taloudelliset asiat ja ennen kaikkea resurssit. Oikealla polulla ollaan ja sillä pysytään.
www.flickr.com/photos/urheilumuseo/
Riitta Forsman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti