Urheilumuseon muutto lähestyy! Tämän vuoden loppuun mennessä
olisi tarkoitus koko rakennuksen olla tyhjä ihmisistä, toimistohuonekaluista,
tietokoneista sekä kaikesta säilytettävästä historiallisesta aineistosta. Esineet,
asiakirjat, valokuvat, kirjat ja lehdet muuttavat samoin kuin henkilökunta
skannereineen ja kahvikuppeineen. Kuulostaa ehkä haastavalta? Sitä se on, mutta
samalla myös tärkeä prosessi kokoelmatoiminnassa – tai ainakin sellaisena
haluan sen nähdä!
Esinekokoelmien kartuttamisessa, noin normaaleissa
olosuhteissa, käytetään suuntaviivoja, jotka vaihtelevat vuosittain. Yhtenä
vuonna saatetaan metsästää tuulipukuja kokoelmiin kissojen ja koirien kanssa.
Toisena vuotena, jos rahaa on tarpeeksi, tähyillään jänniä huutokauppakohteita.
Vuotta 2015 on määrittänyt vahvasti nurkan takana häämöttävä muutto. Kokoelmia
ei ole pyritty aktiivisesti kasvattamaan suurilla lahjoituksilla tai ostoilla,
vaan huomio on kiinnittynyt eri henkilöiden Urheilumuseoon aikojen saatossa
toimittamiin lainoihin (määräaikainen
laina, jolloin Urheilumuseo voi laittaa esineen esim. näyttelyyn) ja talletuksiin (toistaiseksi voimassa
oleva säilytyssopimus, jossa omistusoikeus säilyy tallettajalla, mutta Urheilumuseo
voi käyttää aineistoa näyttelyissä ja vastaa sen säilytyksestä).
 |
| Tekisikö mieli poksauttaa? |
Lainoista pysyvästi
Urheilumuseon kokoelmiin
Kun perusnäyttelyämme edellisen kerran uusittiin
(2006–2007), lainasi muutama urheilija varusteitaan, palkintojaan ja asujaan
näyttelyä varten. Lisäksi jo aikaisempina vuosina - ja itse asiassa aivan viime
vuosinakin - samaa toimintaa on tapahtunut melko paljon. Nyt kun
esinekokoelmille etsitään uusia väliaikaisia varastotiloja, joudutaan
miettimään, miten käy niille esineille, joihin Urheilumuseolla ei ole
omistusoikeutta. Niitä kun ei enää voida säilyttää Urheilumuseon omissa
varastoissa Olympiastadionilla, eikä niihin välttämättä pääse käsiksi niin
nopeasti kuin aikaisemmin. Virallisiin omistajiin piti siis ottaa yhteyttä ja
kysyä, miten he haluaisivat lainan jatkossa hoituvan. Kaikkien osapuolien on
hyvä tietää missä liikutaan vuosien 2016–2019 välillä, kun esineet eivät ole
Urheilumuseon näyttelyissä tai vanhoissa, tutuissa varastoissa.
Koska lainaesineet ovat päätyneet aikoinaan suoraan
perusnäyttelyyn, ovat ne pääasiassa niin edustavia, että olimme valmiita
lisäämään esineet pysyvästi kokoelmiin, mutta tietenkin lainaajien
suostumuksella. Aktivoitumisen seurauksena olemmekin iloksemme onnistuneet
kartuttamaan kokoelmia hienoilla esineillä. Esimerkiksi Minna Kaupin lainaama suunnistusvälineistö
siirtyy suoraan perusnäyttelystä lahjoitukseksi, samoin Amin Asikaisen 2006
EM-nyrkkeilyhanskat. Lisäksi erilaisia palkintoja ja muita muistoesineitä on
siirretty lainoista lahjoituksiksi lainaajien suostumuksella. Useiden esineiden
osalta käydään edelleen neuvotteluja.
Mitä tapahtuu sitten jos lainaaja ei suostu lahjoitukseen?
Se ei haittaa. Hänellä on siihen täysi oikeus. Olemme kiitollisia siitä, että
esineistö on jo saanut ollut yleisön nähtävillä, ja ehkä aineisto palaa
takaisin Urheilumuseoon samaan tehtävään myöhemmin. Olemme myös sopineet
säilytyksen jatkamisesta ”evakon” aikana muutaman eri tahon kanssa. On tärkeä
muistaa, että Urheilumuseo pitää huolta jo kokoelmissaan olevista esineitä,
tallentaa ne ja sitä myötä tutkii niitä. Lainaesineistöä ei tallenneta museon
järjestelmiin, mutta niitä kohdellaan samalla kunnioituksella kuin museon omia
kokoelmaesineitä.
Talletukset ja muut
varastoinnit
Varastoissamme on myös aikojen saatossa säilytetty eri
urheilujärjestöjen esineistöä. Muuton seurauksena emme voi jatkossa säilyttää
samanlaista tavaramäärää, ja siksi olemme päätyneet myös palauttamaan
esineistöä takaisin omistajilleen. Arviolta hyllytilaa on vapautettu yli kymmenen
hyllymetriä. Se auttaa niin itse muutossa, kuin sitten myöhemmin takaisin
palaamisessa. Toivomme, että varastoissa olisi pysyvämmin hieman enemmän
säilytystilaa museon esineille, koska varastotilamme eivät tule merkittävästi
lisääntymään remontin jälkeenkään. Lisäksi aineiston palautuminen omistajilleen on ns. win-win-tilanne. Tavoitteena on, että
urheilujärjestö innostuu uudelleen käymään aineistoaan läpi ja ehkä asettaa
esineet näytille. Tällaisista tapauksista on ollut puhetta parin tallettajan
kanssa, mikä on piristänyt ”museotädin” mieltä, koska näin varastoissamme ”piilossa”
säilytetyt esineet pääsevät parhaimmassa tapauksessa kaikkien nähtäville!
 |
| Nämä kaikki laatikot lähtevät omistajilleen lähiaikoina. |
Opettavainen muutto?
Yksi parhaimmista opetuksista kokoelmapuolella muuton varjossa
onkin ollut ihan klassinen muuttokaaoksesta selviäminen. Vaikka museon
eräänlaisena tehtävänä onkin olla hamsteri ja kerätä aineistoa, pitää myös raja
vetää selkeästi siihen, mitä säilytetään ja miten. Ihan kaikkea ei voi
säilyttää, mutta toisaalta joskus jonkun esineen luetteloiminen omiin
tietokantoihin täydentää kokoelmien laatua merkittävästi. Koska museo kuitenkin
palvelee ihmisiä, on tärkeä myös kuunnella lainaajien ja tallentajien
mielipiteitä.
Muutto on väistämättä edessä. Pakko ikään kuin työnsi meidät
aktivoitumaan lainaajien ja tallentajien suuntaan, sekä haravoimaan kokoelmia –
osin täydentäen, osin karsien. Tärkeää työtä, jonka muutto mahdollistaa.
 |
| Museotädin tutuimmat pakkausmateriaalit; silkkipaperi ja kuplamuovi. |
Riikka Aminoff
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti