Mutta kehukaamme nyt kuitenkin Jukolan jykeviä ja jaloja piirteitä.
Jukolan viesti ei ole aivan ikiaikainen. Mutta ikää sillä on kuin vankalla tukkipuulla männistössä. Vuosikymmeniä katkeamatta jatkunut perinne on tehnyt siitä yhden vanhimmista yhä järjestetyistä urheilutapahtumista Suomessa. Jos eri lajien SM-kilpailuja ei lasketa, on Jukolan viesti itseasiassa vanhin kesäinen urheuskilpailu. Eikä niitä lumivalkeilta ajoiltakaan Tervahiihdon ohella juuri löydy.
 |
| ”Mutta
olipa yö heille kamala ja hirmuinen. He juoksivat ankarasti, vilkaisten ja
huohoittain, ja epäilys tuijotteli ulos heidän seiväskankeista katseistansa,
jotka he lakkaamatta teroittivat kohden Jukolan kotoa.” Kuva on vuodelta 1959. Kuva: Urheilumuseo |
Ikää korostaa tapahtuman valtaisa osallistujamäärä. Jukolan viestin reilun 10 000 suunnistajan katras yhdessä Venlojen viestin runsaan 5 000 kanssa tekee molemmista kilpailuista Suomen suurimpia urheilukilpailuja. Yhdessä nämä muodostavat osallistujamäärältään Suomen suurimman vuosittaisen urheilutapahtuman. Toki joinakin vuosina esimerkiksi Helsinki City Run -puolimaraton on ollut samoissa mittaluokissa, mutta huhut liikkuvat, että yksi suunnistus vastaa nautinnoltaan kymmentä juoksulenkkiä. Eikä pelkkä Helsinki ei ole niin kaunis kuin Suomi. Rientäkäämme tiettömien taipaleiden Suomeen!
 |
”Jokaisella on osansa annettu ja ainapa on miekka miestä
myöten. Ja täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi. Eteenpäin nyt
vaan, mun veljeni.” Kuva on vuodelta 1979. Kuva: Urheilumuseo
|
Jukola kiertää, nousee hetkellisesti ja häviää tarinoiksi eri puolella Suomea. Kitukasvuinen paimiolainen avokallio ei muistuta juuri ollenkaan eteläisen Hämeen pimeää kuusistoa, saati jääkauden jättämiä jälkiä Hälvälän kylän luoteispuolella. Kraaterin reuna Vimpelissä muistuttaa sentään Simpsiön länsirinnettä. Yöttömän yön aurinko valaisee Pyhätunturilla vinhasti kirmailevia, kun sade pieksee sysipimeässä Kytäjän jyrkänteikköön myrskyssä eksynyttä. Kainuun synkeät korvet ja Pohjois-Pohjanmaan avarat suot ovat viestin viejiltä kiertämättä. Kantautuiko Enon vaaroilta viime kesänä kiljunta Pielisen yli pohjoiseen: ”Milloin te Kainuun Rastiviikon järjestäjät rohkenette rakentaa Jukolan kylän kantoisille ahoillenne?”
Aina Jukolan viesti ei ole ollut vanhin tai suurin. Kaikilla pystyssä töröttävillä puilla on juurensa ja pirteillä kiviset perustansa. Jukolan veljesten ja venlojen kotoa on rakennettu vuosikymmenten ajan yhteisön voimalla. Palanut se ei sentään ole Impivaaran esikuvansa mukaisesti, vaan tapahtuman kehitys, kasvu ja hillityn hidas muutos ovat jatkuneet satunnaisista kipinöistä huolimatta.
 |
| ”Kiire,
hälinä ja peloittava temmellys nyt nousi pian muissa, koska raivoten rykäisivät
kaikki yhteen rykelmään. Hirmuisella möryllä täyttäen korven, paiskelivat he
risuja, turpeita ja multaa korkealle selkiensä ylitse.” Kuva on vuodelta 2004. Kuva: SSL |
Kun kurkistaa kuvien kautta Jukolan viestin menneisyyteen, avautuvat kymmenet tuhannet tarinat yöllisistä juoksuista ja nopsajalkaisista Venloista. Jukolan viesti ja sen historia rakentuu tarinoille ohimenevistä hetkistä: suunnistajien mielikuvituksellisille muistoille ja kertomuksille tiuhan näreikön siimeksestä, tarinat taitavan kynänkäyttäjän viestisanomille, järjestäjien aapiskirjamaisille tiedonsiirto-oppaille, Kaukametsäläisten paimentaville lausunnoille ja lopulta Aleksis Kiven luomukselle. Jukolan viestin yhteiskunnallista merkitystä voisi perustella monenlaisin yön pimeydestä loistavin argumentein. Mutta mikään tarina ei voita sen kokemista.
Kalle Rantala
Voimalla seitsemän veljen – 70 Jukolan viestiä -näyttely on esillä Jukolan viestin kilpailukeskuksessa 16.–17.6.2018. Urheilumuseon toteuttama näyttely tarjoaa kurkistuksia Jukolan viestin muutoksiin. Lainaukset Aleksis Kiven teoksesta Seitsemän veljestä (1870).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti