Urheilussa vallitsee pysyvä jännite sattuman ja sen vaikutusten vähentämispyrkimysten välillä. Urheilu on dramaattista, mutta se ei ole sopupelejä lukuun ottamatta käsikirjoitettua draamaa. Sattumat ja yllätykset pitävät yllä kiinnostusta urheiluun.
Modernin urheilun alkuvaiheissa sattumalla oli suurempi osuus kuin 2010-luvulla. Monet urheilumuodot saivat alkunsa sattumalta, ja ovat kehittyneet yrityksen ja erehdyksen kautta. Kilpailijat olivat harjoitelleet vähemmän, mikä osaltaan ruokki sattumanvaraisuutta.
Urheilijat ovat kautta modernin urheilun historian pyrkineet pienentämään sattuman osuutta suoritukseensa valmennuksen ja ravitsemuksen keinoin. Tuhannet toistot ja harjoitustunnit pienentävät sattumanvaraisuutta. Apunaan urheilijoilla on ollut kokemustietoa ja yhä enemmän tutkimustuloksia.
Sääntöjen avulla pyritään varmistamaan kilpailijoille yhtäläiset menestymismahdollisuudet. Tuomaritoiminta on kuitenkin lukuisissa lajeissa inhimillisistä syistä sattumanvaraista, mikä vaikeuttaa osaltaan tulosten ennakointia. Suoritusolosuhteiden vakioimisella halutaan myös taata kilpailijoille samanlaiset edellytykset tavoitella voittoa.
Globaaliin urheiluun ovat vaikuttaneet paljon luonnonmullistukset, sodat ja poliittiset kriisit. Kansainvälisen olympialiikkeen kehitystä suuntasi ratkaisevasti vuoden 1908 olympiakisojen siirto Roomasta Lontooseen. Kisakaupunki ei olisi todennäköisesti vaihtunut, ellei Vesuvius olisi purkautunut 1906. Italialaiset luopuivat kansallisen katastrofin hetkellä olympiaisännyydestä, johon valmistautuminen oli edennyt vaivalloisesti.
Lontoossa kisat saavuttivat laajaa huomiota ja onnistuivat tapahtumana hyvin. Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen kamppailu yleisurheiluherruudesta kasvatti mediahuomiota. KOK tarvitsi Pariisin ja St. Louisin vaatimattomien olympiakisojen jälkeen onnistumista, jonka se Lontoosta sai.
Hitlerin Saksa sai huippuluokan propagandavaltin Berliiniin olympiakisoista sattumalta. KOK oli ehtinyt myöntää kisat kaupungille jo Weimarin tasavallan aikana. Hitler itse suhtautui kisojen merkitykseen aluksi epäillen, mutta propagandaministeri Joseph Goebbels sai diktaattorin toisiin ajatuksiin.
Neuvostoliiton Afganistanin kommunistihallintoa pönkittänyt väliintulo vuoden 1979 lopussa johti seuraavana vuonna laajaan olympiaboikottiin. Yhdysvallat ja pääosa sen lähimmistä liittolaisista jäi pois Moskovan kesäkisoista. Neljä vuotta myöhemmin Neuvostoliitto liittolaisille kosti boikotoimalla Los Angelesin kisoja. Jo näitä boikotteja ennen lähes kaikki Afrikan maat olivat jääneet pois Montrealin kesäkisoista. Syynä oli uusiseelantilaisen rugbyjoukkueen matka Etelä-Afrikkaan, jonka rotusortohallinnon afrikkalaiset hallitukset halusivat eristää myös kansainvälisestä urheiluelämästä.
Boikottisuma pakotti KOK:n arvioimaan toimintaansa uudelleen. Se haki etäisyyttä kylmän sodan poliittisista leireistä ja solmi uuden liiton liike-elämän kanssa. Amatöörisäännökset saivat samalla väistyä. Toki muuttuneeseen linjaan vaikutti myös kaupallisten ei-olympialajien ja ammattiurheilun saavuttama näkyvyys, johon olympialiikkeen oli reagoitava. Taloudellisesti vahvistuessaan KOK lisäsi joka tapauksessa liikkumavaraansa suhteessa valtioihin.
Urheilukilpailut ja ottelut ovat itsessään täynnä pieniä sattumia, jotka näyttäytyvät usein virheinä. Osa sattumista johtuu esimerkiksi olosuhteista, pelialustasta tai säästä. Suureen osaan sattumia voidaan yrittää vaikuttaa muuttamalla harjoittelua tai taktiikkaa. Näin sattumat suuntaavat osaltaan urheilun kehitystä.
Koventuvan kilpailun on toistuvasti selitetty johtuvan kansallisen ylpeyden ja maallisen mammonan tavoittelusta – toisinaan yhdessä, useimmiten erikseen. Kilpailua on kiihdyttänyt kuitenkin yhtä lailla halu kaventaa sattuman todennäköisyyttä. Tämä urheilusta itsestään nouseva tekijä on jäänyt kilpailun kiristymistä kauhistelevan selittelyn varjoon.
Jouko Kokkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti