Helsingin olympialaisten 1952 jälkeen Olympiastadionin tilat palautettiin ennalleen ja väliaikaiset rakenteet purettiin. Purkutuomion saivat paloturvallisuussyistä myös olympialaisia varten rakennetut puiset lisäkatsomot. Kun työ vuoden 1953 loppuun mennessä saatiin päätökseen, käsittivät katsomot kunnia- ja sanomalehtiaitiot mukaan lukien 40 300 istumapaikkaa ja 8 700 seisomapaikkaa. Stadion-säätiössä katsomopaikkoja laskettiin itsevarmasti: kun edelliseen lisättäisiin vielä 10 000 mahdollista lisäpaikkaa, oli kokonaiskapasiteetti miltei 60 000 katsojaa. Se oli enemmän kuin millään vastaavalla stadionilla Pohjoismaissa.
 |
| Paavo Nurmen patsas ja ”riisuttu” eteläkaarre lisäkatsomoiden purkamisen jälkeen vuonna 1953 |
 |
| Vuoden 1952 olympialaisia varten tehtyjen väliaikaisten puukatsomoiden purkaminen pudotti katsomokapasiteetin 50 000 katsojaan. |
Toinen merkittävä muutostyö kisoja seuranneena vuonna oli itäkatsomon toisen ja kolmannen kerroksen harjoitussalien ja huonetilojen rakentaminen. Toiseen kerrokseen valmistui kolme suurta harjoitussalia ja kolmanteen kerrokseen kaksi salia sekä niiden lisäksi toimistohuoneita ja pukeutumis- ja suihkutiloja. Valmistuneet tilat vuokrattiin syyskuusta 1953 alkaen Helsingin kaupungille nuorisolautakunnan sekä urheilu- ja retkeilylautakunnan käyttöön.
 |
| Itäkatsomon alle tehtiin kolme suurta harjoitussalia. |
 |
| Itäkatsomon ulkosivua harjoitussalien ja huonetilojen rakentamisen jälkeen 1954 |
Vuoden 1954 alussa arkkitehti Toivo Jäntille annettiin tehtävä. Oli tutkittava, voisiko katsomojen yhteyteen etelä- ja pohjoiskaarteisiin rakentaa huonetiloja; ”huonepula” oli nimittäin Helsingissä tuntuva. Toinen stadionin alkuperäisistä arkkitehdeistä, Yrjö Lindegrén, oli nyt jo edesmennyt eikä siksi osallistunut lisätilojen suunnitteluun.
Tilojen rakentaminen todettiin mahdolliseksi ja Jäntin ensimmäisissä ehdotuksissa niihin sijoitettiin kansakoulu. Suunnitelmaa pidettiin onnistuneena, sillä olihan stadionilla voimistelusalit jo entuudestaan ja urheilukenttiäkin lähiympäristössä, minkä takia kustannukset jäisivät urakasta verrattain pieniksi. Ajatuksesta kuitenkin luovuttiin, kun selvisi, ettei uudelle koululle itse asiassa ollutkaan kyseisellä alueella tarvetta. Pohdinta alkoi alusta ja lopulta eteläkaarteen tilat päädyttiin varaamaan veroviraston käyttöön. Pohjoiskaarteen tilojen rakentamista päätettiin toistaiseksi lykätä. Yhteensä reilut 3 000 neliömetriä toimistotiloja yhdeltä maailman arkkitehtonisesti upeimmalta urheiluareenalta valmistui verokarhun käyttöön vuoden 1955 loppupuolella.
 |
| Toimistotilat veroviraston käyttöön valmistuivat stadionin eteläkaarteeseen 1955. |
 |
| Nykyiset virastokasvonsa Helsingin Olympiastadion sai 1955 |
 |
| Stadionin eteläkaarre ja torni vuonna 1955 |
 |
| Torni ja osa eteläkaarretta kuvattuna vuonna 1955. Taustalla näkyy myös Urheilumuseon siipirakennus. |
 |
| Eteläkaarteen toimistotilat otettiin käyttöön vuoden 1955 loppupuolella. |
 |
| Ilmakuva stadionista vuodelta 1955 |
Henriikka Heikinheimo
Lähteet:
Nygren, Helge: Helsingin Olympiastadion. Stadion-säätiö 1978.
Railio, Raimo: Helsingin Olympiastadion legenda eläköön. Kuvaus Helsingin Olympiastadionin rakentamisesta. Stadion-säätiö 1994.
Urheilumuseo, Stadion-säätiön arkisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti