Vallilan sarastus painoi silmäluomissa vaikka auringon säteet
hyväilivät tuulen kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä tuuheita hiuksiani.
Kävellessäni kohti Kalasatamaa mietin määränpäätäni. Olin tavannut tulevan
esimieheni, tutkimuspäällikkö Ossi Viidan, sekä erikoistutkija Kalle Rantalan
pikaisesti muutamaa kuukautta aiemmin työhaastatteluni merkeissä.
Ensikosketukseni tuolloin siitä pienehköstä mutta kodikkaasta museosta jäi
pikaiseksi: nopeita katseita, tervehdyksiä ja kättelyitä. Vaikutelmia tunkeutui
aisteihini mutta ne viipyivät vain hetken. Oman habitukseni tarkkailu ja terävöittäminen
veivät tuolloin kaiken huomioni. Muistan kuitenkin, että ilmapiiri oli lämmin
ja ammattitaitoinen. Aamuaurinko oli vihdoin herännyt ja lämmitti ihmisiä. Ohittaessani
Teurastamon kulttuurialueen huomasin jännityksen kasvavan kavalasti. Vuosien
varrella olin oppinut kestämään tätä oloa mutta en täysin sitä hallitsemaan.
Laitoin musiikkia kovemmalle ja annoin säkeiden hoivata levotonta mieltäni.
Vanhalle talvitielle päästyäni otin vuositarkastuksia
paenneen henkilöhissin 7. kerrokseen. Kävelin palo-oven läpi metalliselle
turvaovelle ja painoin varovaisesti summeria. Pärisevä ääni kantautui oven
toiselta puolelta. Joku oli rekisteröinyt sen kuuloreseptoreissaan ja aistin
heikkojen askelien lähestyvän ovea. Ovi avautui. Seurasi katse silmiin ja
lattiaan. Vieno hymy. Sitten rentouduin. Tästä tulisi hyvä kesä, ajattelin.
Kolme kuukautta Urheilumuseossa vierähti nopeammin kuin olisin
uskaltanut toivoakkaan. Sain työskennellä mahtavien ja osaavien
asiantuntijoiden kanssa, joille toivon jääneen positiivinen kuva myös minusta.
Varsinkin alussa sain apua aina kun sitä tarvitsin ja tunsin olevani oikea osa
työyhteisöä alipalkatun ja riistetyn korkeakouluharjoittelijan sijaan. Tästä olen
hyvin kiitollinen koko Urheilumuseon väelle. Vaikka urheiluhistoria aihepiirinä
ei ole ikinä ollut aivan mielenkiintoni keskiössä, käytännön arkisto- ja
tietopalvelutyöskentely osoittautui sekä hyödylliseksi että mielenkiintoiseksi.
Samalla huomasin kuinka paljon maamme urheilun historiaankin mahtuu valtapeliä,
poliittista suhmurointia, katkeruutta mutta myös hienoja saavutuksia ja
ihmiskohtaloita. Vuosikymmeniä kattavista aineistoista oli kiehtovaa käydä läpi
liittojen ja seurojen hallinnollisia käytänteitä sekä seurata vanhaa kirjeenvaihtoa.
Viihdyttävimpiä painotuotteita olivat ehdottomasti 1960- ja 1970-luvun
urheiluseurojen päihdekasvatusoppaat, 1980-luvun taitteen hotelliesitteet sekä
konkurssiasiakirjat. Kahvitauoilla sain usein hämmästellä erikoistutkija Vesa
Tikanderin loputonta tietomäärää, etenkin ajankohtaisissa tietokilpailukysymyksissä.
Arkistointikoteloita pinossa. |
Aikaisemmin täysi hyllykkö kumisee nyt tyhjyyttään. |
Koen, että koulutukseni myötä kertynyt tieto ja osaaminen
pääsivät riittävästi käyttöön ja soveltuivat tarkkuutta, systemaattisuutta sekä
tutkimuksellista otetta vaativiin tehtäviin varsin hyvin. Pelkäksi kahvin
keittelyksi homma ei siis mennyt ja tietystä järjestelmällisyydestä nauttivalle
luonteelleni oli mielekästä saada hyllymetreittäin käyttökelpoista aineistoa
makasiinien hyllyille. Yliopisto-opintojeni pitkälti käsitteellisestä ja
teoreettisesta luonteesta johtuen, olen ajoittain huomannut oman ydinosaamiseni
sanallistamisen ja tiivistämisen hankaluuden. Tämä harvoin johtuu em. osaamisen
puutteesta vaan pikemminkin opitun hienovaraisesta, moniulotteisesta ja analyyttisesta
luonteesta, jolta puuttuu osittain kosketuspinta käytäntöön tai kokemukseen. Tällaisen
kokonaisuuden pilkkominen riittävän yksinkertaisiin ja myyviin paloihin
työmarkkinoita varten voi olla haastavaa. Merkittävää onkin, että sain
hahmottaa ja jäsentää ajatteluani suhteessa konkreettiseen asiantuntijatoimintaan
sekä laajentaa omaa käyttökelpoisuuteni alaa. Näin on todettava, että arkistotoimesta
saamani kokemus ja tietotaito ovat uskoakseni hyvin hyödyllisiä myös
laajemmassa asiakirjahallinnan ja asiantuntijaorganisaatioiden kentässä.
Järjestelyhuoneen ikkunasta voi ihailla Kalasataman estetiikkaa. |
Yksikään harjoittelupaikka ei voi kuitenkaan tarjota
kaikelle ajatukselle, halulle tai näkemykselle sijaa. Tärkeämpää onkin ymmärtää
harjoittelun luonne mahdollisuuksia luovana, tulevaisuuden tavoitteita
selkiinnyttävänä ja työllistävää itsetuntemusta lisäävänä askeleena. Jotta
harjoittelu olisi näin tarkoituksenmukainen, ainakin kolmen ehdon tulee täyttyä:
harjoittelijalle pitää antaa riittävästi vastuuta, työtehtävissä tulee olla
monipuolisuutta ja ohjauksen on oltava dynaamista mutta jättää tilaa virheille.
Aina nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä mutta omalla kohdallani voin ilokseni
todeta ehtojen täyttyneen. Koska en tykkää kaunistella asioita, on todettava,
että ajoittain satojen asiakirjojen systemaattinen järjestely ja seulominen
kävivät puuduttavaksi. Asiakaspalvelu, tiedon haut ja muut pienemmät projektit
onneksi rytmittivät työpäiviä sopivasti ja pelastivat pahimman taantumisen
kourista.
Haluan antaa vielä vaatimatonta harjoittelijatason tunnustusta
Ossin ja Kallen erinomaisesta ohjauksesta ja esimiestyöstä sekä Matin kirjastopuolen
toimintaan johdattelusta. Pekkaa, Kaisaa, Henriikkaa, Jonnaa, Piaa, Riittaa, Jounia,
Merjaa, Vesaa, Teemua ja Akselia unohtamatta, kiitän lämpimästi kuluneesta
kolmesta kuukaudesta ja kaikesta avusta!
Loppuun tyylikkäästi latinaa:
Quidquid latine sit,
altum videtur!
Samuli Kraneis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti