Jääkiekon SM-liigan ympärillä on vellonut kohu jo viikkoja.
Pelin ovat tulkinneet muuttuneen kohtuuttoman kovaksi muun muassa Tasavallan
presidentti Sauli Niinistö, poliisiylijohtaja Mikko Paatero ja
apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Tasavallan presidentin kannanoton
tekee mielenkiintoiseksi se, että hänellä on hyvät suhteet jokeriässä Harry
Harkimoon.
Mediakohut ovat olleet osa urheilujournalismia koko sen
historian ajan – Suomessa noin sata vuotta. Kohut ovat yleensä paisuneet
todellisista tai väitetyistä vääryyksistä ja henkilöristiriidoista. Viime
vuosikymmeninä aineksia ovat tarjonneet myös dopingtapaukset ja
vedonlyöntiskandaalit.
Lauri Pihkala nostatti 1927 kohun, kun Paavo Nurmi ei
taipunut hänen tahtoonsa Suomi–Ruotsi-maaottelun alla. Pihkalan määräämää
juoksuohjelma ei sopinut Nurmelle, joka ei noussut Turusta Tukholmaan
lähteneeseen laivaan. Pihkala yritti vedota lehdistössä isänmaan etuun, mutta
Nurmi sai lukijoiden enemmistön puolelleen.
Kesällä 1932 kohun kohteena oli jälleen Paavo Nurmi.
Kansainvälinen yleisurheiluliitto julisti Nurmen ammattilaiseksi ja esti hänen
kilpailemisensa. Ruotsalaisten kieroiluksi leimattu päätös antoi lisävauhtia
Suomen Urheiluliiton silloisen puheenjohtajan Urho Kekkosen alkamassa olleelle
poliittiselle uralle.
Tasavallan presidentiksi valittu Kekkonen oli yksi
päätekijöistä kesällä 1960, kun TUL:n urheilijoille yritettiin saada mukaan
Rooman olympiakisoihin 1960. Suomen Olympiakomitea kuitenkin hylkäsi Kekkosen
hahmotteleman ratkaisun. Suurimpiin mitalitoivoihin lukeutunut nyrkkeilijä Olli
Mäki joutui jäämään pois kisoista, mikä herätti suurta tyrmistystä.
Eero Mäntyranta oli kahden kohun kohteena 1972. Ensimmäinen niistä
oli ristiriitainen, mutta sävyltään myönteinen. Hiihtoladuille palannut
Mäntyranta sai Hymy-lehden sponsorikseen. Hän pääsi Sapporon olympiajoukkueeseen,
ei menestynyt, mutta päätti uransa voittoon Salpausselän 50 kilometrillä.
Kaikki näytti olevan hyvin, kunnes Uusi Suomi sai selville, että Mäntyranta oli antanut positiivisen dopingnäytteen olympiakatsastuksissa. Olympiakomitealla riitti
selittämistä asiassa.
 |
Lähde: www.hymy.fi/hymyn-hurjimmat/asiasanat/Eero%20M%C3%A4ntyranta
|
Suomalaisten urheilukuvien klassikoihin kuuluu Leif
Weckströmin otos Martti Vainion dopingkäryn jälkeen Los Angelesin olympiakisoissa
1984. Pöllämystynyt Vainio selittää tapahtunutta seisaaltaan järkyttyneiden
johtajien istuessa vieressä. Vainion tapauksesta riitti monine käänteineen
kohahduttavia käänteitä elokuulta joulukuulle.
Matti Nykäsen mäkihyppyuran toista puoliskoa sävyttivät
lööpit. Henkilökohujen merkitys korostui 1980-luvulla, kun Ilta-Sanomat sai
kilpailijakseen Iltalehden. Matista, jos kenestä, niitä sai nykäistyä. Samalla
päättyi aika, jolloin urheilijat saattoivat toivoa nauttivansa toimittajien
suojelua.
Kohujen kohu ajoittuu helmikuun loppuun 2001. Lahden
MM-hiihtojen dopingvyyhti vaikutti suomalaisten suhtautumiseen urheiluun. Kohu
meni myös nettiin, mikä paisutti sitä entisestään.
Takaisin kaukalonlaidalle. Miksi Jarkko Ruudun taklauksesta
alkanut ja Ville Peltosen loukkaantumisesta lisäkierroksia saanut kiekkokohu
nousi juuri helmikuussa 2013? Suhtautuminen jääkiekkoon näyttää muuttuneen. Taustalla
on monta tekijää. Media on pitkään
syönyt SM-liigan ja suomalainen jääkiekon kädestä. Media ei enää kuitenkaan
aina liikahda kiekkoväen pillin mukaan. Sponsoritkin ovat kyllästyneet
kielteiseen mediahuomioon. Suuri yleisö ihmettelee, mistä oikein on kyse.
Kevättalvella 2013 näyttää purkautuvan lataus, joka on
kasautunut aikaa myöten. Media antaa sille sekä kanavia että lisäkierroksia. Kohussa
korostuukin, miten huippu-urheilu elää mediassa ja mediasta.
SM-liiga ja kiekkointoilijat ovat yrittäneet väittää, että jääkiekko
hoitaa asiansa itse. Lähes samoja sanoja käytti SUL:n johto vuonna 1977, kun kolme
suomalaisurheilijaa jäi kiinni anabolisten steroidien käytöstä Eurooppa Cupin
finaalissa Helsingissä. Tuolloin taktiikka vielä toimi – toimittajat toistivat
sen, mitä johtajat lausuivat.
Tilanne on 2013 toinen. Jääkiekko on kasvanut julkisen
vallan ja yritysten tuella niin suureksi lajiksi, että ”hokiporukan” on opeteltava
ottamaan muutakin kuin myötäsukaista palautetta vastaan. Kiekkomiesten vastakarva
on tulkittu ylimielisyydeksi. Vanha
mediapelikirja ei enää toimi, vaan sitä on seuraavaa kohua odoteltaessa päivitettävä.
Jouko Kokkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti